KevätSuunnistus 2021, Suunnistusliigan Kevät-Keskari ja Viestiliigan Kymen Rastiviesti
Valvojat ja ratamestarit valaisevat, mitä on odotettavissa
Asko Karjalainen, Iitin Pyrintö, kilpailun valvoja:
KevätSuunnistus 2021 liigakilpailuineen käydään hyväpohjaisessa kangasmaastossa, jossa viime kaudella kilpailtiin Arboretum-rasteilla. Monille saattaa muistua mieleen tuttuja maisemia kisan aikana.
Ratamestarit ovat laatineet taatusti haasteita tuovat radat. Rastipisteet ovat selkeitä, mutta tarvittaessa myös vaativia ja osuvat usein kuusten katveeseen, taimikoihin tai jyrkänteiden juurille.
Metsänkäsittely näkyy tämän päivän suunnistuskartoilla, mutta pahimmat ryteiköt on kierretty ratasuunnittelulla. Alueelle on sitten viime heinäkuun ilmaantunut harvennushakkuita ja pari uutta aukkoa.
Ratojen loppupuolella on runsaasti rasteja, joten erityisesti nuorempien sarjojen suunnistajien kannattaa olla tarkkana oikean koodin kanssa.
Uskon, että kilpailijat saavat haasteita ja uusia kokemuksia tälläkin kertaa.
Reijo Mattinen, Joutsenon Kullervo, liigakisojen valvoja:
Maasto oli minulle viime kesän juoksuista tuttu. Valvontakäynnilläni vahvistui käsitykseni, että suunnistajat pääsevät monipuoliseen ja paikoin vaativaankin maastoon. Kartoitustyössä ei ole sorruttu näpertelyyn ja normeja pienempien kohteiden kuvaamiseen. Ratasuunnitelmat sallivat vauhdikkaan etenemisen maaston suurmuotoja lukemalla.
Kokenut ratamestariryhmä tarjoaa liigakilpailuihin vauhdikkaat, teknistä suunnistusta vaativat radat.
Heikki Kyyrönen, ratamestariryhmän johtaja, kansallisten ratojen ratamestari:
Saimme perinteisen KevätSuunnistuksemme oheen liigakilpailut. Minulla oli onni saada Suunnistusliigan ratamestariksi jo vuosia pääsarjassa suunnistanut Jukka Tani ja viestiliigan ratamestariksi Marko Uotila, meriittinään mm. Sippu-Jukolan ratamestarointi. Nopealla aikataululla molemmat ovat valmistelleet arvokilpailuun kelpaavat ratasuunnitelmat.
Itse näin koukkupolvisarjalaisena en enää ymmärtäisi, mitä pääsarjojen vauhdikas suunnistus vaatii kilpailuradoilta. Nyt avustajat ovat hyödyntäneet sopivasti maaston monipuolisuutta. Mäkien päälliset ovat vauhdikkaita, mutta paikoin lohkareiset rinnekivikot hiljentävät askellusta. Suunnistustehtävääkin matkan varrella riittää.
En malta olla korostamatta maaston eksoottisuutta. Siinä missä Keski-Euroopan karstisupikot ovat harvinaisuuksia, sitä ovat myös rapakivikumpareikot. Näitä rapakivialueita Suomesta löytyy Kymenlaakson ohella vain Kokemäenjoen suunnalta. Muualta maailmasta hyvin vähän mistään. Viittaan kilpailusivujen erilliseen artikkeliin ”Se on sitten moro!”
Kartoittaja Asko Määtän tapana on noudattaa kuvausohjeita. Liian pieniin näperryksiin ei ole menty ja eikä karttaa ole tehty arvailujen varassa, vaan ennemminkin tehty vauhdissa hyvin luettavaa karttaa. Mies on pahimmatkin tureikot kulkenut läpi. Kulkukelpoisuus- ja tiheikkökuvauksessa on käytetty pystyvihreää vasta, kun se hidastaa 21-sarjalaisen menoa.
Korostan tässä maastossa myös kivikuvauksen miniminormia. Se on ollut 1,7 metriä. Tässä kisassa ei menestytä kiviä kiintopisteinä pitämällä vaan suunnistamalla käyrämuotojen mukaan. Tyhjiäkin alueita löytyy paikoin ja niinpä näillä radoilla kompassikin on väliin tärkeässä roolissa.
Rastipisteiden ja rastilippujen sijoittelua on ohjannut ratamestariohjeiden lause: ”Rastilippu tulee olla nähtävissä, kun kilpailija on saapunut kyseiseen maastonkohtaan”. Useimmiten näkyy ensin kohde ja vasta sitten lippu.
Lasten ratojen hiomisen ja konsultoinnin on tehnyt Hannu Peni. Hänellä on monipuolinen kokemus lasten ratojen laadinnasta. Konsultointi on ollut tervetullutta, koska tuossa lajissa taitoni ovat vuosien kuluessa melkoisesti rämettyneet.
Koronan rajoituksista huolimatta uskon, että paikalle saapuneet saavat osanottomaksuilleen vastinetta.
– * –
