Kymen Rastiviestin historiaa
Kymen Rastiviestin tultua Viestiliigan ohjelmaan aloin selvitellä viestin historiaa. Kokemuksestani tiesin, että varmin tietolähde olisi Seppo Bütt. Selvitystyötäni varjostavat surun sävyt Sepon joulukuussa tapahtuneen poismenon vuoksi. Ote laatimastani muistokirjoituksesta:
”Soitin Sepolle marraskuussa ja kyselin Kymen Rastiviestin syntyhistoriasta. Näin siksi, että toukokuun KevätSuunnistuksen yhteydessä juostaan Viestiliigan osakilpailu ja vuodesta 1962 pitkän perinteen omannut Kymen Rastiviesti elvytetään sen myötä eloon.Sain haluamani tiedot. Olihan Seppo yksi tuon viestin taustahenkilöistä. Seppo oli tuolloin sairaalassa ja sovimme uudesta haastattelusta, kunhan hän kotiutuu sairaalasta. Soitin tammikuussa. Puhelimeen ei enää vastattu.”
Löysin Sippurastin arkistosta Sepon joitakin vuosia sitten tekemän historian. Se kertoo viestin 30-vuotisen tarinan. Sitä täydentää Sepon aiemmin tekemä 25-vuotishistoria.Tältä näyttävät originaalit:
Seuraavassa kopioitu teksti 10.3.2021. Alkuperäinen teksti Seppo Bütt:
Kymen rastiviesti ehti melkein “ikämiesikään”
Ensimmäinen viisiosuuksinen Kymen Rastiviesti suunnistettiin heinäkuisena sunnuntaina vuonna 1962 Vehkalahden Onkamaalla. Alkuaikoina Sippolan Kunnon hallitsema viesti käytiin piirikunnallisena viisi vuotta. Ensiviestin isäntä Vehkalahden Veikot järjesti 30.07.1967 myös ensimmäisen kansallisen Kymen rastiviestin. Tuon raskaan viestin kärkikolmikon muodostivat Lahden Suunnistajat -37, Sippolan Kunto ja Myllykosken Kilpa-Veikot.
Kymen Rastiviestin historia päättyi 04.08.1996 Pyhtäällä Kymin Suunnistajien järjestämään 30:nteen kansalliseen Kymen rastiviestiin, jonka ykkönen oli Deltan huipputasainen miesviisikko.
Kymen rastiviestiä, yhtä maamme vanhimmista ja arvostetuimmista viesteistä, kisattiin 35 kertaa eli 34 vuotta. Viestiä kehitettiin vuosien saatossa monella tavoin ja useita kertoja. Naiset saivat oman kolmiosuuksisen viestinsä kesällä 1969 ja alle l6-vuotiaat pojat myös kolmiosuuksisen viestin seuraavana vuonna. Ikämiehet ja nuoret saivat yhteisen viestinsä 1980-luvun alussa.
Osanottajamäriltään Rastiviestin kulta-aikaa olivat vuodet 1978 ja 1981. Kotkan Jäppilässä 1978 oli miesjoukkueita peräti 93 ja Elimäen Haukkavuorella l98l naisjoukkueita 38. Tuossa Kouvolan Rastin isännöimässä viestissä saavutettiin myös joukkueiden kokonaismäärässä lyömätön ennätys – peräti 164 joukkuetta. Elimäellä tehtiin voittohistoriaakin, sillä ensikerran miesten ja naisten voittajaseura oli sama – Sippurasti. Myöhemmin tähän saavutukseen ovat yltäneet Kouvolan Rasti, Järvenpään Palo ja Vehkalahden Veikot.
Angelniemen Ankkurin vietyä omakseen viidennen viisivuotiskiertopalkinnon vuonna 1991 ja toisaalta osallistuneiden joukkueiden määrän väheneminen saivat Kymenlaakson piirin asettamaan kehitystyöryhmän. Työryhmän Jaakko Saarilaakso (KouRa), Lauri Helminen (KyS), Seppo Bütt (SipRa) ehdotus hyväksyttiin piirin tammiparlamentissa 15.01.1992. Ehdotuksen mukaan mm. ratoja lyhennettiin, kiertopalkinnosta luovuttiin ja korvattiin rahapalkinnoilla sekä nuorten sekaviesti lisättiin. Ehdotuksen mukaisesti piti kisata viisi vuotta ja sitten tarkastella vaikutusta.
Viisi vuotta kilpailtiin ehdotuksen mukaisesti, mutta sitten Kymen Rastiviesti kuoli. Tämä ei suinkaan ollut tarkoitus. Miksi viesti ei saavuttanut “ikämiesikää” ja jatku edelleen? Kokeilun aikana kylläkin jo luovuttiin omavaltaisesti yhdestä parlamentin päätöksestä – voittorahoista. Olisiko suuren alueen kalenterin laadinnassa unohtunut perinteisen viestin järjestäminen, vai unohtiko järjestämisvuorossa ollut seura viestin anomisen? Mene ja tiedä!
Kymen Rastiviesti oli mielestäni mainio kilpailu, johon osallistuin kilpailijana tai lehdistöavustajana yhtä kertaa lukuun ottamatta (ltävallan veteraanirasteilla 1987).
Angelniemen Ankkuri ja Sippurasti menestyneimmät seurat
Kymen Rastiviestin historian menestyksekkäin seura miesten sarjassa on Angelniemen Ankkuri, joka on kisannut Kymenlaaksossa uskollisesti lähes alusta alkaen. Angelniemen viidestä voitosta tuli ensimmäinen jo 1970 ja viimeinen Rastiviestin ensikisan maisemissa Onkamaalla 1991. Tällä vuosikymmenellä on Angelniemelle mennyt vielä kolme kakkossijaa, joten ei ole ihme, että Angelniemi on mitalisijoista laaditun maratonlistan ykkönen.
Toinen innokas Kymenlaakson kävijä on Ikaalisten Nouseva Voima (Urheilijat), joka on voittanut miesten sarjan kahdesti. Viime vuosien voittajia ovat mm. Rajamäen Rykmentti, Turun Suunnistajat, oman maakunnan ykkönen Vehkalahden Veikot ja Delta.
Naisten sarjan valtiatar on ollut Sippurasti. Seuralla on neljä ykkössijaa sekä seitsemän muuta sijaa kärkikolmikossa – viimeisein kylläkin vuodelta 1991. Lahden Suunnistajat -37 on yltänyt kolmeen voittoon ja näin kakkossijaan maratonlistalla. Ennen Sippurastin perustamista naisten sarjassa menestyi Sippolan Kunto, jonka viestinviejättäristä Mirja Puhakka nousi Sippurastin myötä viestin kuusinkertaiseksi voittajaksi. Naisten sarjan viimeisiä voittajia ovat olleet Paimion Rasti, Kalevan Rasti, Suunta 101, Vehkalahden Veikot ja Rajamäen Rykmentti (kahdesti).
Noin siis Seppo Bütt kertoi historiasta. Seuraavassa ensimmäisen viestin avausosuudelta muisteluja:
Onni Siltala, Myllykosken Kilpa-Veikot, suunnisti avausosuutta ensimmäisessä kansallisena kilpailuna juostussa Kymen Rastiviestissä 1967. Onni, tuolloin 33 vuotias, tuli vaihtoon kahdeksan miehen kärkiletkan viimeisenä vain 39 sekuntia kärjestä. Osuuden pituus oli 9.8 km ja kärkiaika 1.26.45.
– Enää en juuri muuta erikoista osuudesta muista kuin että kärki veti lujaa. Viimeisillä sadoilla metreillä teki jo tiukkaa pysyä mukana, kertoo Onni helmikuisessa juttutuokiossamme.
Tuon saman voinee päätellä myös Onnin kilpailukartasta, jossa punaisella piirretty kulkureitti näkyy viimeisellä rastivälillä vain aavistuksena. Kartasta näkyy tuon ajan hajontasysteemi: kolmen vapaavalintaisessa järjestyksessä käytävän ykkösrastin rypäs. Toteutus yleisesti oli selväpiirteistä, eli koko jono kärkimiehen perässä.
MyK-V oli lopputuloksissa kolmas. Palkintona pokaali, joka on jo ajan patinoima. Kun nykyiset pokaalit ovat valtavan kokoisia ja joskus jopa muovista tehtyjä, olivat pokaalit tuolloin pienikokoisia, mutta taatusti metallia. Hyvällä tuurilla saattoi saada karaattimerkittyä hopeaa, mutta yleisintä oli merkintä UH ja se oli puheissa ”urheilijanhopea”. Tosiasiassa tarkoitti kyllä metalliseosta uushopea eli alpakka.
