Kymen Rastiviestin historiaa, osa 2 – Ikaalisten heiniä
Jatketaanpa ensin Onni Siltalasta, s. 1934 Jämsässä, ensimmäisen kansallisena suunnistetun Kymen Rastiviestin ensimmäisen osuuden kahdeksas 1967. Onni, paikkakunnalla ikiliikkujaksi mainittu, esittelee seuraavassa urheiluhistoriaansa:
”Koko elinaikani liikunnallisuus on kuulunut elämäntapaani. Hiihto kuului jo 1940-luvulla liikuntaan, kun kansakouluun hiihdettiin suksilla. Lotilan ammattikouluaikana hiihdettiin ja suunnistettiin. Vuonna 1961 tulin Myllykosken Paperitehtaalle ja MyKV:n myötä kavereiden kanssa suunnistamaan. Pitkät hiihdot ja hölkät myös mukana. Ensimmäisen maratonin juoksin vuonna 1981 (Helsinki City Maraton). Nyt niitä on juostuna yli 300. Kalevan Kierroksen otin ohjelmaani vuonna 2000, kun jäin eläkkeelle.
Hauskin suunnistusmuisto lienee kanalinnun kiinni juoksu. Olin joskus 80-luvulla pm-yösuunnistuksissa Pyhällössä, kun erään lammen rannan tuntumassa maasta kahahti teeriparvi eteen valokeilaan. Yhden nappasin kiinni ja pistin suunnistuspusakan povitaskuun ja sitten seuraavana päivänä siitä kotona paistiksi.”
edessä tämän kirjoittajan jostakin pikku golfkisasta pokkaama megalomaaninen pysti.
Nouski vuosikymmeniä viestiseurojen eliittiä
Kymen Rastiviestin kolmikymmenvuotinen yhtäjaksoinen historia 1967-1996 sai 2000-luvulla vielä kolme jatkoyritystä. Vehkalahden Veikot järjesti viestin Esi-Jukola-statuksella 2005, 2009 ja 2010. osallistujiakin oli, mutta ilman viestiliigaa lentoon ei päästy. Voittajia noina vuosina olivat (H21/D21) KR/TuS, Delta/SK Vuoksi ja Terä/TP.
Tuon ensimmäisen kolkytvuotisen jakson menestyneimmäksi seuraksi Seppo Bütt on historiikissaan nostanut Angelniemen Ankkurin. Hyvin menestyi myös Ikaalisten Urheilija, myöhemmin Nouseva Voima. Toki voittoja on vain kaksi vuosilta 1972 ja 1975, mutta muutoin Nouski oli innokas Kymenlaakson kävijä ja toiseksi menestynein.
Vuoden 1972 voittoisa joukkue oli Tapani Jokela, Erkki Ylikoski, Seppo Kartaslammi, Simo Nurminen, Erkki Knuuttila ja vuonna 1975 voiton vei joukkue Matti Äijö, Erkki Ylikoski, Matti Vänni, Tapani Jokela, Kimmo Rauhamäki.
Tapani Jokela, molemmissa voitoissa mukana olleena, muistelee, että 1972 juostiin vielä ilman hajontoja. Neljännellä osuudella vauhdikas Simo Nurminen sai lyhyillä väleillä porukan jäämään hieman, mutta rasteilla aina jono tiivistyi. Sitten oli yksi pitempi rastiväli, jolla Simo sai riittävästi kaulaa, jotta Erkki Knuuttila pääsi yksin matkaan. Hän tuli voittoon lopulta lähes neljän minuutin erolla.
Huomion arvoista on se, että vuonna 2020, siis noin 50 vuotta edellä mainittujen joukkueiden jälkeenkin Nouski oli edelleen menestyjä sijoittuen kolmanneksi Viestiliigassa.
-Menestyminen on ollut aaltoliikettä meilläkin ja joskus on oltu jojon päässä eli hieman kauempana kärjestä, mutta aina on noustu pinnalle, tuumii Tapani Jokela, vieläkin aktiivisena suunnistajana mukana, toimien myös Nouskin johtokunnassa.
Mihin hävisi viestiliiga?
Kuusikymmenluvulta vielä 90-luvulle asti paikallisia suunnistusviestejä oli paljon ja osallistujiakin riitti. Oma teoriani on se, kuntosuunnistuksien puuttuessa kilpasuunnistajia seuroissa oli nykyistä enemmän. Kaikki eivät kuitenkaan päässeet voittojen makuun pääsarjoissa, mutta viesteissä oli muutaman huipun myötä rivisuunnistajallakin mahdollisuus päästä tuulettelemaan palkintopallilla (ennen ei ollut podiumeja!). Niinpä viestien järjestäminen oli kannattavaa. Viestiliigan tultua kuvaan viestien suosio entisestään vankistui.
Ärsyke latteutuu toistuessaan, on yksi psykologinen perusväittämä. Niinpä joukkuemäärien pienentyessä viestiliigakin hiipui, kuten alla näkyvässä Aki Sarasen toimittamassa Suunnistusvuosi 2002 kirjan otteesta havaitaan.
Nyt Suunnistusvalmentajien ja Mikko Reitin yhteistyö televisiointeineen on pitänyt liigakilpailuissa huippuseurat mukana ja se on saanut kosolti lajin ulkopuolisiakin seuraajia. Tällä hetkellä tuote on harrastajien puolesta kunnossa, mutta riittääkö tukijoita, on se olennainen kysymys. Ehkä Jukolan jatkuva suosion kasvu säteilee Viestiliigankin menestykseen.
-Heikki Kyyrönen-
