KevätSuunnistus 2021 – kisablogi: osa 3

26.4.2021 – Kolmas blogikirjoitus Päivi Pollarilta – Kuvat Riikka Hillo

KevätSuunnistukseen on tulossa huippusuunnistajia ja televisioryhmä ja vaikka mitä. Siitä huolimatta minua mietityttävät enemmän sieluni peilit, itseni vihdoinkin aikuiseksi tunteminen ja lääkitykseni sivuvaikutukset. 

Suunnistusystävissä parasta on ehkä se, kun he eivät koskaan kyllästy suunnistusjuttuihini. Eivät edes silloin, kun tarinani ja huippukokemukseni jauhavat vuodesta toiseen samaa rataa. Suunnistusystäväni Riikka Hillon kanssa puhumme näitä loputtomia juttuja puhelimessa, autossa, kyläillessä toistemme luona ja ennen ja jälkeen suunnistuksen.

Viime vuonna totuttu kaavamme hieman muuttui ja huomasin, että Riikka oli alkanut jutella suunnistusjuttuja myös jollekin uudelle tuttavalleen, jonka nimi on Markku. Tosin minulle heräsi tunne, että Markku ei suunnista tai jos suunnistaakin niin ei osaa suunnistaa eikä ymmärrä kompassista yhtään mitään. Mutta kartan lukemisesta Markulla tuntui olevan näkemystä aika paljon. Mietin, mikä ihme mies tämä uusi tuttavuus oikein on ja mistä hän on ilmestynyt Riikan elämään, koska viime vuonnahan Riikka ei koronan takia paljon muuta tehnyt kuin suunnistanut.

Riikan puheissa vilisi uusia juttuja kuten suojalasit, näkövääristymät, kuvan taipuminen tai sumeneminen, johtava silmä sekä mitä kaikkea silmän pohjasta voikaan nähdä. Aina Markku tuntui sanovan jotain viisasta ja juuri ne oikeat sanat. Tunsin itseni välillä tietämättömäksi ja tylsäksi. Olipa Riikka kerran mennyt Markun luo, jotta tämä kaivaisi hänen silmästään piilolinssin. Yritin udella, minkäs tason suhde hänellä oikein on tämän uuden tuttavuuden kanssa, kun välillä kuulosti, että he tapailivat jatkuvasti.

Lopulta se selvisi. Tämä Markku on Riikan luotto-optikko Markku Rouhiainen. Eihän sitä nyt kenenkään muun antaisi ronkkia silmäänsä jämähtänyttä piilolinssiä, joka oli juuttunut sinne kroonisesti liian kuivien silmien takia. Nyt Markku on räätälöinyt Riikalle suunnistuslasit, joissa oikealla on kaukolinssi ja vasemmalla lähityölinssi. Ja nimenomaan lähityölinssi, jotta ei tulisi vääristymiä ja kartan kuviot taipuisivat tai sumenisivat. Lähityölinssissä voimakkuus vaihtuu kuin moniteholinssissä, mutta ei yhtä voimakkaasti. Koska Riikalle Markku suunnitteli hieman erilaisen version kuin kenellekään muulle aikaisemmin, käyttivät he aikaa testaamiseen ja täydellisen version löytämiseen.

Ei ihme, että en ollut heti ymmärtänyt Markun olevan optikko, sillä tuon ammattiryhmän puheet menevät minulla aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka siinä silmistä puhutaankin.

Halusin varata Markulle ajan, koska olen kohta kymmenen vuotta suunnistanut sellaisilla sievillä, puolikaslinssisillä muovikakkuloilla ja kaipaan hieman kehittyneempää ratkaisua. Kakkuloissa olen menossa linssissä +4 enkä tiedä, onko valikoimassa enää vahvempia. Viime kaudella en enää havainnut kovin hyvin kiviä muusta maastosta (paitsi Kotkassa ne puolikkaan kerrostalon kokoiset), mutta en ole onneksi niihin vielä pahasti törmäillyt.

Soitimme minulle ajan Markulle ja Riikka lähti tukihenkilökseni Specsaversille. Ensin oli alkukartoitus. Sanoin ei suunnistuspiilolinsseille, koska joutuisin varaamaan Markulle ajan joka kerta ennen suunnistusta ja sen jälkeen, jotta hän hoitaisi piilolinssien silmiin laiton ja poiston. Niissä olisi eri vaihtoehtoja, jos sellaiset haluaisin. Ja mikä parasta, ne eivät huurru kuten silmälasit. Silti minä haaveilen kunnon suunnistussilmälaseista, jotka samalla suojaavat sieluni peilejä, joiksi silmiäni kutsun, olivat ne sitten kirkkaat, rähmäiset tai punaiset. Kunhan eivät tikkuiset ja oksaiset.

Seuraavaksi oli silmänpohjakuvaus. Jännittävä ja avartava. Silmänpohjassa näkyvät laskimoni ja valtimoni olivat oikeassa suhteessa toisiinsa, joten niiden perusteella minulla ei todennäköisesti ole huolta esimerkiksi huonoista kolesteroliarvoista. Tulipa samalla esiin, että taidan hieroa välillä öisin kuivia silmiäni, koska silloin tällöin huomaan aamulla kylpyhuoneen peilistä verisuonen katkenneen silmässä ja lähden silmämuna punaisena töihin. Markku selvitti myös uuden syyn, josta silmieni kuivuminen saattaa osittain johtua: estrogeenilääkitys.

Sitten alkoi se melkein kaikille tuttu loputon kirjaimien tuijottelu, joka tällä kertaa ei mennyt arvailuksi. Tunnistin kyllä sisäisen paineeni olla kiltti tyttö ja onnistua varsinkin alimmissa riveissä. Markku sanoi kehittyneensä 23 vuoden työkokemuksella aika hyväksi huomaamaan, jos asiakas yrittää huijata tai miellyttää.

Johtava eli dominoivampi silmäni on muuten oikea silmä. Se tutkittiin peittämällä vuorotellen toinen silmä ja tuijottamalla valokatkaisijaa. Näenköhän rastit aina ensin oikealla silmällä?

Jossain välissä jouduin myös silmänpainemittaukseen, joka saa koko kroppani aina jäykistymään ja hetkeksi taidan lopettaa hengittämisen. Senkin Markku hoiti leppoisasti juttelemalla. Toki on aina huojentavaa, kun saa kuulla, että arvot ovat kohdillaan.

Testisilmälaseilla voisin käydä suunnistamassa ja kokeilla erilaisia ratkaisuja. Myös aivoille pitää antaa aikaa tottua siihen, että toisessa silmässä on eri ratkaisu kuin toisessa. Itse asiassa aivot on hetken aikaa totutettava siihen ennen jokaista suunnistuskertaa.

Lopuksi juttelimme hetken silmäleikkauksista. Kuuttakymmentä ikävuotta lähestyville lääkäri voi miettiä, tehdäänkö taittovirheleikkaus ennenaikaisena kaihileikkauksena vai normaalina taittovirheleikkauksena, jolloin silmän pintaa muotoillaan (Ai kauheeta!!). Tosin ennenaikaisessa kaihileikkauksessa silmän zoomauskyky häviää, joten karttaa on sen jälkeen pidettävä aina samalla etäisyydellä silmistä.

Markun luona ei muuten puhuta ikänäöstä vaan hienosti aikuisnäöstä. Jos sinulla on sama ongelma kuin minulla, että et usein tunne olevasi tai edes halua olla riittävän aikuinen, niin Markun luona tuokin asia korjaantuu. Tunnuin todella aikuiselta koko ajan.

Sain myös tietää, että sekä Markulla että Riikalla on akuutti 50 vuoden ikäkriisi. Itselleni sen iän saavuttaminen on ollut, ei tosin villitys, mutta ainakin uuden valloitus. Markku lohdutti Riikkaa, että 50 täytettäessä voi kokea olevansa lähempänä 40 kuin 30 ikävuotta. Riikka selvästi helpottui, hän kun oli siirtynyt heti juhlapäivänä lähemmäs 60. Itselleni tuo kääntyi, että olen lähempänä 70 kuin 40, joten se ei toiminut ihan samalla tavalla. Siitä huolimatta pidän Markkua hauskana ja hyvänä asiakaspalvelijana. Hänen ansiostaan todennäköisesti suunnistan joku päivä paremmin myös metsässä enkä vain suihkun jälkeen kotisohvalla.

PS. Olen pahoillani, jos ette ymmärrä jutun kaikkia optikkoteknisiä osuuksia. En ymmärrä minäkään. Ne on kopioitu muistiinpanoistani, jotka on kirjoitettu suoraan Markun puheesta.

************************************** Takaisin kilpailun pääsivulle! ********************************

---