KevätSuunnistus 2021 – kisablogi: osa 2

30.3.2021 KevätSuunnistuksen kilpailublogi jatkuu Ensiapua antaen tai saaden vai kuinkahan tällä kertaa oikein kävikään – jutusta ainakin tuli maratonmittainen niin kuin tämän otsikonkin kanssa alkoi käydä

Ennen olin kirjoittajana sprinttityyppiä. Nykyään olen pääsääntöisesti keskimatkan tarinoitsija, mutta nyt tulin yllätetyksi. Tällä kertaa tarjoilen erikoispitkän matkan tekstiä. Suosittelen lukemaan rautaiseen loppuun asti!

Rautainen kolmikko KevätSuunnistuksen ensiavussa

Ajattelin päästä kerrankin helpolla ja nopeasti blogikirjoituksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Täsmäkysymykset ja niihin terveydenhuollon ammattilaisten rautaiset täsmävastaukset. Sitten leikkaan, liimaan, kopioin, siirrän ja se on siinä. Laitoin seuramme kolmelle vakioensiaputalkoolaiselle sähköpostiviestin, joka on alla tummennettuna muun tekstin välissä:

Hei Päivi Kekki, Terhi Harjula ja Hanna Lyyra!

Seuraava blogikirjoitukseni KevätSuunnistuksen sivuille olisi teistä ensiavun pelastajista. Toivottavasti sopii! Pyysin Lotta Määttää ottamaan viime kisoista teistä kuvia, joten niitä pitäisi löytyä. Toki voitte hyviä otoksia mulle lähettää. 

Kiva, jos ehtisitte vastata 10 kysymykseeni vaikka jokainen erikseen. Toki jos haluatte tehdä sen kollektiivisesti, sopii mulle. Mä sitten tapani mukaan vääntelen niistä jotain, josta en vielä tiedä. 

Loman takia olin jättänyt uhreilleni vain vähän vastausaikaa. Aikatauluni kiristyi entisestään. Vastauksia ei vielä kuulunut. Samalla aloin ymmärtää, että en itsekään haluaisi, jaksaisi ja ehtisi vastata tuollaiseen kysymyspatteristoon. Mietin vaihtoehtoja: lähetän ystävällisen mutta tiukan tiedustelun vastauksista, lähetän saman viestin ihan kenelle tahansa seuran terveydenhuollon ihmiselle ja toivon parempaa vastausprosenttia tai lähetän uuden viestin, jossa on vain viisi kysymystä, joihin voi vastata ainoastaan kyllä tai ei.

Päädyin neljänteen vaihtoehtoon: annan Päivin, Terhin ja Hannan nauttia talven viimeisistä hetkistä hiihtoladuilla ja hankikantokeleillä ja vastaan kysymyksiin itse. Toki olen tietoinen, että tässä tulee hieman sotkettua sotea mukaan, kun sosiaalialan ammattilainen vastaa itsensä tekemiin terveydenhuollon ammattilaisille tarkoittamiinsa kysymyksiin. Onneksi kyseessä on vapaaehtoistyö ja KevätSuunnistus-kisojen talkoohomma ja sen lisäksi vielä elämme erityisiä aikoja. Tässä siis omat vastaukseni – Olkaa hyvä!

1. Onko ensiavussa talkoileminen itsestään selvää terveydenhuollon ammattilaiselle?

Kyllä. Kouvolan Suunnistajissa tuntuu olevan jatkuvasti voimassa oleva ihan omansalainen valmiuslaki.

2. Missä haluaisit talkoilla, jos et olisi ensiavussa? Missä muissa hommissa olet talkoillut suunnistuskisoissa? Oletko joutunut muista hommista ensiapuhommiin? (huom. yhdessä kysymyksessä kolme kysymystä)

Suosikkitalkoohommani on ensiavussa enkä muualla haluaisi talkoillakaan.  En siis ole joutunut muista hommista kesken kaiken ensiaputehtäviin.

3. Millainen valmius KevätSuunnistuksen ensiavussa on?

Erittäin hyvä.

4. Millainen skaala on hoitamissanne ensiaputehtävissä suunnistuskisoissa?

Mikki Hiiri -laastarilla näennäisen haavan hoitamisesta ummehtuneelta haisevaan vessaan lukkojen taakse joutuneen suunnistajan rauhoittelemiseen ja kaikkea siitä väliltä.

5. Millaisia ovat suunnistajille tyypilliset syyt tulla ensiapuun? Oletteko joutuneet lähtemään maastoon tai lähialueelle ensiaputehtävissä?

Hyvin tyypillisiä. Olemme.

6. Tuleeko ensiapuun psyykkisiä juttuja?

Harvoin. Kisaorganisaation blogisti tulee välillä juttelemaan ja etsiskelemään kirjoitusaiheita.

7. Miten neuvoisitte suunnistajia ennaltaehkäisemään vammoja suunnistuksen aikana, sitä ennen tai jälkeen?

Älkää ikinä aloittako suunnistusharrastusta. Jos jo olette suunnistamassa, keskeyttäkää välittömästi suunnistaminen ja palatkaa kotiin. Jos ette niin tee, luvatkaa itsellenne viimeistään veren valuessa suihkun lattialle, että tämä oli varmasti viimeinen kerta.

8. Mitä teet/teit päivätyöksesi? Onko talkoileminen siihen millaista vaihtelua?

Terveydenhuoltoa. On, pääsääntöisesti odottelua, kunnes …

9. Voitko kertoa jonkun mieleen painuneen tapauksen suunnistukseen liittyvistä ensiaputehtävistä? Hauskankin jutun?

Me terveydenhuollon ammattilaiset siirrymme heti tehtävästä seuraavaan. Ei meillä ole aikaa painaa mieleemme tapauksia saati keräillä juttuarkkuumme hauskoja juttuja kuten joillain muilla …

10. Kerro jotain, mitä en ole vielä hoksannut kysyä?

Hoksasit vähän liikaakin.

Kiitos! Ole hyvä.

Jos ehdit vastata tällä viikolla, ehtisin kirjoittaa jutun ennen lomaani. (jos tuo ei ole Hannan sähköpostiosoite, laitatteko viestin hänelle, kiitos!)

Hanna ei tainnut koskaan saada viestiäni ja Terhi ja Päivi ulkoilivat, katsoivat lempisarjojaan televisiosta ja hakivat take away -ruokaa ravintoloista. Taisivat ajatella, että ei sen blogistin kysymyksiin kannata vastata, kun se kuitenkin vääntää ne ihan oman mielensä mukaan.

Hyvää tulevaa viikkoa!!

Suunnittelin ja toteutin koko viikon tätä blogikirjoitusta. En ehtinyt ladulle, söin eineksiä ja  lempisarja ehti poistua suoratoistopalvelusta, kun mietin tuskaisesti aamusta iltaan ja välillä öisinkin vastauksia tekemiini kymmeneen kysymykseen. (No ehkä hieman liioittelen.)

Tässä tämä nyt on. Mietin jo seuraavaa kirjoitusta. Aikamoista tämä vapaaehtoistyö. 

—-

Apua! Juuri ennen kuin olin lähettämässä tätä juttua KS:n viestintätiimin Hannu Penille, huomasin Terhiltä tulleen sähköpostin. Hän oli yön pikkutunneilla vastannut kysymyksiini. Menin sanattomaksi enkä aio selittää enää mitään. Tai ainoastaan sen, että blogistin on pakko rakastua omaan tekstiinsä ja varsinkin sen luomisprosessiin. Sen kunniaksi saitte lukea ensin omat vastaukseni ja nyt vasta nuo kaipaamani rautaiset terveydenhuollon ammattilaisen vastaukset.

Moi!

Tässä minun vastaukseni, ollos hyvä.

Terhi

1. Onko ensiavussa talkoileminen itsestään selvää terveydenhuollon ammattilaiselle?

Ylipäänsä talkoileminen seuran hyväksi on itsestään selvää ja onhan se hienoa, että pystyy talkoilemaan koulutustaan vastaavassa hommassa, mutta kyllä tarvittaessa muutkin tehtävät kelpaavat.

2. Missä haluaisit talkoilla, jos et olisi ensiavussa? Missä muissa hommissa olet talkoillut suunnistuskisoissa? Oletko joutunut muista hommista ensiapuhommiin?

Ennen ensiapuhommia olin useimmiten maalissa talkoilemassa. Tehtävänäni saattoi olla painaa nappia aina kilpailijan tullessa maaliin tai kirjata ylös kilpailijoiden numeroita maaliintulojärjestyksessä. Talkootehtävien suhteen olen kyllä kaikkiruokainen. Jos pysymme työttöminä ensiapuhommissa, mikä on aina toivottavaa, niin olemme sitten auttaneet esim. kilpailunumeroiden keräämisessä talteen ja niiden lajittelemisessa.

3. Millainen valmius KevätSuunnistuksen ensiavussa on?

Tarjoamme perustason ensiapua. Pienet vammat pystymme hoitamaan itse. Vakavammissa vammoissa, kuten isot ommeltavat haavat tai murtumaepäilyt, sekä sairaskohtauksissa pyrimme estämään lisävahinkojen syntymisen ja stabiloimaan tilanteen niin, että potilas saadaan siirrettyä asianmukaiseen terveydenhuollon päivystyspisteeseen. Ensiapumme varustelu on astetta keskivertoa kotiensiaputarpeistoa monipuolisempi. Kisapaikalla on myös aina kaksi defibrillaattoria, jotka normaalisti ovat valmiudessa seuran iltarastivaunuissa.

4. Millainen skaala on hoitamissanne ensiaputehtävissä suunnistuskisoissa?

Skaala on laaja piilolinssien etsinnästä, tikkujen nyppimisestä, nyrjähtäneiden nilkkojen hoitamisesta, erilaisten haavojen kautta raajojen murtumiin ja aina elvyttämiseen asti.

5. Millaisia ovat suunnistajille tyypilliset syyt tulla ensiapuun? Oletteko joutuneet lähtemään maastoon tai lähialueelle ensiaputehtävissä?

Tyypillisiä syitä tulla ensiapuun ovat erilaiset naarmut, haavat ja ruhjeet, sekä nilkan nuljahdukset. Kilpailusta ja kilpailualueesta riippuen meillä voi olla maalialueen lisäksi ensiapupiste/pisteitä maastossa. Joitakin kertoja on myös tullut tarve jalkautua maastoon auttamaan.

6. Tuleeko ensiapuun psyykkisiä juttuja?

Puhtaasti psyykkisiä juttuja ei ensiapuun juurikaan tule. Sen sijaan fyysisen vamman ohessa useinkin hoidetaan myös kolhiintunutta psyykettä. Jos vamma on vaikuttanut kilpailusuoritukseen, niin varsinkin lapsilla ja nuorilla harmitus voi olla todella suuri, ja laastarin tai kylmäpakkauksen ohella tarvitaan myös tsemppausta.

7. Miten neuvoisitte suunnistajia ennaltaehkäisemään vammoja suunnistuksen aikana, sitä ennen tai jälkeen?

Vammojen syntyä voi ennaltaehkäistä riittävällä lämmittelyllä ennen suoritusta, myös loppuverkka olisi syytä muistaa, lähtemällä urheilemaan vain terveenä, pitämällä kuormituksen ja levon suhteen järkevänä, satsaamalla hyvään liikehallintaan, tasapainoon ja koordinaatioon, hiomalla suoritustaitoja, sekä ylläpitämällä riittävää lihasvoimaa. Ja jos vamma sattuu, niin adrenaliinihuurussakin pitäisi pystyä estämään lisävahingot eli sillä murtuneella nilkalla ei kannata vetää kisaa loppuun. Vamman paranemista pystytään usein nopeuttamaan pikaisella ensiavulla ja oikeanlaisella kotihoidolla. Jos paraneminen ei edisty odotetulla tavalla, pitää vammaa lähteä näyttämään lääkärille.

8. Mitä teet/teit päivätyöksesi? Onko talkoileminen siihen millaista vaihtelua?

Tällä hetkellä työskentelen geriatriaan erikoistuvana lääkärinä geriatrisella poliklinikalla. Työurani aikana olen tehnyt yleislääkärin työtä äitiys- ja lastenneuvolasta aina saattohoitoon, ja monenlaista siltä väliltä. Talkoileminen ensiaputehtävissä on hyvin erilaista nykyiseen työhöni verrattuna ja tuo mukavaa vaihtelua.

9. Voitko kertoa jonkun mieleen painuneen tapauksen suunnistukseen liittyvistä ensiaputehtävistä? Hauskankin jutun?

Mieleen on lähtemättömästi painunut toimiminen lääkärinä Sippu-Jukolassa 2005. Oli ainutlaatuista päästä kokemaan suurin ja kaunein suunnistustapahtuma myös ensiaputeltassa. Vuoroni sattui vielä yön tunneille, sen Jukolan yön muistan aina!

10. Kerro jotain, mitä en ole vielä hoksannut kysyä?

Suunnistajat ovat fiksua porukkaa. Ensiapuhommissa on ollut hienoa huomata, että kaveria ei jätetä-mentaliteetti on edelleen vahva suunnistuspiireissä. Suurin osa suunnistajista on valmis keskeyttämään oman suorituksensa auttaakseen apua tarvitsevaa kanssakilpailijaa.

PS. Että silleen. Kiitos Terhi! Onneksi Hanna ja Päivi olivat huomanneet viestini, jossa ilmoitin, että enää ei tarvitse vastata kysymyksiin. Olisi tullut ihan huippuhuippurautainen juttu.  (ja toooosi pitkä ;), mutta tämän sentään jaksoin viritellä tähän – terveisin julkaisija Hannu P)

Turvallista KevätSuunnistusta!

Tämän EA-blogikirjoituksen kaikki kuvat on ottanut Lotta Määttä viime syksyn KevätSuunnistuksessa 6.9.2020 – Kiitos näistä ja muistakin tuon Tuplakeskimatkakisan kuvista, joita on lisää KS-facebook sivulla.

Takaisin kilpailun pääsivulle!