KevätSuunnistus 2021 – kisablogi: osa 1
20.3.2021 KevätSuunnistuksen kisablogisti Päivi Pollari aloittaa tämän kevään bloginsa välineistä – annetaan hänen itse kertoa
Haluan aloittaa tämän vuoden KevätSuunnistuksen kisablogin kirjoittamalla jostain pysyvästä, johon voin luottaa ja tukeutua ja joka auttaa pulasta. Tosin jos sille tulee kupla otsaan, on siitä luovuttava ja hankittava uusi tilalle. Arvasitko jo?
No tietysti KOMPASSI!
Kiinalaiset olisivat voineet keksiä sananlaskun, että tärkeintä elämässä on suunnistus eikä mikään voi olla sen tärkeämpää. He kun keksivät jo ennen ajanlaskua kompassin esiasteen. Vieläkään ei ole selvitetty, kulkeutuiko kompassi Kiinasta eurooppalaisille vai keksivätkö nämä sen itsenäisesti.
Kuva: Wish
Kiinassa kompassin kärki osoittaa etelän suunnan ja Euroopassa pohjoisen. Voisiko vastaus kiinalaissuunnistajien yllättäviin suorituksiin tai eksymisiin olla näin yksinkertainen?
Oma suhteeni kompassiin on kapea ja ongelmallinen. On joko levy- tai peukalokompasseja. Tähän havahduin konkreettisesti, kun eräs suunnistajaystäväni suunnitteli kompassitatuointia itselleen. Myönnän, että en ole innostunut tatuoinneista, mutta silti aloin miettiä, millainen oma kompassitatuointini voisi olla. Levykompassi, joka levenisi hauikseni muuttuessa alliksi. Peukalokompassi, joka joku päivä katoaisi vatsamakkaroitteni väleihin.
Kompassisuhdettani vaikeuttaa jo lapsena alkanut auktoriteettien vastustus. Onneksi se on nykyään jo lieventynyt. Mieleni mielestä sitä voi ihan hyvin mennä vähän vinoon, vaikka kompassin nuoli osoittaa aivan muualle. No ei voi tai ainakaan minä en voi. Toisaalta jään kotiin makaamaan sohvalle, jos alan liikaa miettiä kompassin toimintaa:
“Magneettisella kompassilla suunnistettaessa on otettava huomioon, ettei kompassi osoita todelliselle pohjoisnavalle. Kompassin näyttämään vaikuttaa sekä magneettisen pohjoisnavan paikka että magneettikentän paikallinen muoto. Kompassi ei siis osoita myöskään magneettiselle pohjoisnavalle, toisin kuin yleensä luullaan. Suomessa magneettinen pohjoisnapa näkyisi hiukan tosipohjoisesta länteen, mutta kompassin poikkeama eli eranto onkin hieman pohjoisesta itään. Eranto on erisuuruinen riippuen suunnistajan sijainnista maapallolla. Tarkan suunnan saamiseksi on tunnettava sijaintipaikkansa eranto ja korjattava sillä kompassin näyttämää suuntaa.”
(Lähde Wikipedia)
Välttääkseni diagnoosin kompassiahdistus (= potilas kykenee suunnistaessa miettimään ainoastaan sijaintipaikkansa erantoa maapallolla ja tunnustelee rasteilla maassa maaten magneettikentän paikallista muotoa) päätin hankkia tukiopetusta kompassin käytössä. Korona-aikaan tietysti tehokkaasti ja turvallisesti lähettämällä täsmäkysymyksiä Kouvolan Suunnistajien huippukisaajalle Marja Laukkaselle D45 ja seuran kasvatille nykyään Lahden Suunnistajissa kisaavalle Elisa Mattilalle D20. Molemmat tulevat kisoista yleensä mitali kaulassa ja heidän nimensä ovat iltarastituloslistan toisessa päässä kuin omani, joten heidän on pakko osata käyttää kompassia.
Marja Laukkaselle kompassi on ehdottomasti levykompassi, joka on enemmän kuin apuväline. Hänen suunnistuksensa perustuu pitkälti suunnassa kulkuun ja kompassin käyttöön. Suunnan seuraavalle rastille Marja ottaa vauhdissa usein jo ennen kuin on saapunut rastille ja rastivälillä uudestaan kerran tai pari. Marja on pyöritellyt kompassia yli 35 vuotta päivin ja varsinkin öin. Viime aikoina hän on opetellut käyttämään levyn suurennuslasia, jotta polut ja jyrkänteet eivät menisi sekaisin. Hän siis osaa karttamerkit. Hetken jo mietin, että tämä meidän vauhtileidimme etenee suunnalla, kun ei millään muista, mitä ne ihmeelliset merkit kartassa tarkoittivatkaan.
Uskon, että todellisuudessa Marjalla on kompassiriippuvuus, jota nuorisovalmentajamme Samu Heiska yrittää välillä hoitaa. Yksittäinen hoitokerta voi onnistua, mutta potilas todennäköisesti palaa välittömästi totuttuun vanhaan tapaansa välttääkseen ahdistuksen.
Tässä Marjan kuvaus hoitokerrasta:
“Viime viikolla olimme Jyväskylässä tekemässä kaksi harjoitusta. Samu antoi käteen vaativan näköisen rinnekartan ja antoi ohjeeksi, että kompassi takataskuun. Apua!! Ei onnistu! Kompassi oli kädessä, mutta yhtään en katsonut. Olin aika ylpeä itsestäni. Hiljaisessa vauhdissa pystyi lukemaan kaikki ja rastit löytyivät muutamaa lukuunottamatta hyvin. Sanoinkin, että voihan sitä näinkin näköjään suunnistaa, lukemalla karttaa.”
Toinen tukiopetusopettajani Elisa Mattila ei ole koskaan suunnistanut levykompassilla vaan peukalokompassi on hänen välineensä. Elisa tukeutuu pääsääntöisesti kartan lukemiseen ja käyttää kompassia varmistaakseen, että kartta on oikein päin ja hän on lähdössä oikeaan suuntaan. Nuorena Elisa suunnisti ensin ilman kompassia ja aluksi sen käyttäminen ärsytti häntä kunnes siitä tuli hyvä apuväline.
Sisäinen suunnistuspsykiatrini voisi diagnosoida Elisan pakonomaiseksi varmistajaksi, mutta alankin ymmärtää, että suunnistajia on monenlaisia ja he käyttävät kompassia ja karttaa itselleen sopivilla tavoilla.
Olen innoissani! Tämän vuoden suunnistustehtäväni on monipuolinen kompassin käyttö ja auktoriteettiongelmastani vapautuminen suunnistuksen avulla. Ette tule näkemään minua rastilla tutkimassa magneettikentän muotoa tai otsa rypyssä miettimässä erantoa. Otan vauhdissa suunnan ja varmistan lennossa oikean polun, ainakin mielikuvaharjoituksissani.
KevätSuunnistuksessa aion kahvinkeittovuoron lomassa piiloutua jonkun kuusen alle havainnoimaan, miten Suunnistus- ja Viestiliigan huiput käyttävät kompassia. Siellä nähdään!
Jutun julkaisija ei malttanut kompassikuvia lisätessään pysyä vain tavallisissa kompasseissa, joten tässä teille “Moraalinen kompassi” – Kiitos Fingerpori rautalangasta 10.3.2020!
