5.2. Sukupolvet kohtaavat talkoohommissa

Pienenä 1970-luvulla ihmettelin, miksi äitini lähti iltapuvussa metsään katsomaan sorsan pesää. Isälläkin oli puku päällä. Vähän vanhempana minulle valkeni, että äiti lähti Ravintola Sorsanpesään ja yleensä tekemään vapaaehtoistyötä järjestössä, joka keräsi rahaa sydänlaitteisiin. Hyväntekeväisyysiltapukujuhlia, joissa äitini innokkaasti esiintyi sketseissä ja välillä toimi juontajana. Nyt Kouvolan Suunnistajien seurakaverit alkavat nauraa. Päivihän on kuin äitinsä: juontaa KS-Gaalaa ja lausuu runoja. Verenperintöä.

Oma jälkikasvuni Kristo Shuttleworth (13-vee) lähtee innokkaammin seuran talkoisiin kuin suunnistamaan. Hän aloitti talkoolaisen uransa puolisattumalta Nuorten Jukolassa 9-vuotiaana Anjalan urheilukentällä. Menimme norkoilemaan, josko meille vielä jotain hommaa löytyisi. Kristo istutettiin repimään emittulosteita, ja minä bongasin itselleni kisapäivän tärkeimmän homman: vessapaperin ostaminen ja jakaminen Bajamajoihin, koska menekki oli yllättänyt järjestäjät. Jokainen osaa kuvitella kakkosella olon ennen lähtöä, ja sitten ei olekaan paperia …

Mutta olen kirjoittamassa talkootyöstä. Ja vapaaehtoistyöstä. Suomi100-vuoden aikana olen kuvitellut, millainen olisi Suomi, jossa ei olisi vapaaehtoistyötä. Aika riisuttu malli, eloton, tylsä. Eipä olisi SM-keskimatkan kisoja, joihin tarvitaan yli 200 talkoolaista. Me olemme Kriston kanssa jo ilmoittautuneet samoin kuin Niko Alho (13-vee), johon Kristo tutustui kahvion talkoohommissa vuonna 2015 SM-hiihtosuunnistuskisoissa Kuusankoskella. Me muuten lähdetään Nikon perheen kanssa yhdessä talvilomalle, joten missä vaan voi syntyä mukavia ystävyyssuhteita.

 

Talkoolaisilla Onnilla ja Kristolla riittää juttua Jukolan Viestin 1967 Halikon kartasta. Kuva: Minna Väänänen.

 

Onni Siltala (84-vee) etsi näistä Selänpään maastoista oikeaa suppaa Jukolan Viestissä vuonna 1983. Onni on tehnyt koko elämänsä sähköteknikon töitä, joten luonteva talkoohomma toukokuun kisoissa on sähköporukassa mahdollistamassa sähköä kisakeskukseen. Tosin talkoohommia ennen Onnilla on muutama henkilökohtainen haaste, joista hän kertoo seuraavaa:

“ Kalevan Kierros antaa haastetta koko vuodelle. Talvella 30 km luistelu ja 54 km hiihto. Kesälajit ovat suunnistus 15 km, soutu 30 km, pyöräily 66 km ja juoksu 21 km. Ja muutama maraton kesän aikana ja talvella kolme isoa hiihtotapahtumaa. Kaikki nämä tukevat ja ylläpitävät mielen virkeyttä ja fyysistä kuntoa.”

Myönnän, että hengästyin jo tuota Onnin tapahtumalistaa kirjoittaessa. Tykkään, kun suunnistuskisoissa löytyy kaikenikäisille oma sarja tai talkootehtävä. Taidetaan SM-keskimatkan kisoissa H80-sarjassa hiljaisesti hurrata, kun jo Lotilan ammattikoulussa vuonna 1951 suunnistuksen aloittanut Onni tekee talkoohommia.

Lauantaina 26.5.2018 kisataan SM-keskimatka, joka on samalla WRE-maailmanrankiosakilpailu (sarjat H21 ja D21). Ja me päästään televisioonkin, sillä finaali televisioidaan ja esitetään jälkilähetyksenä lauantaina iltapäivällä Ylellä. Sunnuntaina samassa suppamaastossa on Kouvolan Suunnistajien perinteinen KevätSuunnistus, jonne myös kuntosuunnistajat toivotetaan tervetulleiksi. Jos olet talkoolaisena lauantaina, saat talkoolahjaksi osallistua kuntosuunnistukseen sunnuntaina. Tarjolla mahtavat maisemat ja laadukkaat radat. Ja paikalla lukuisat määrät etsijöitä, jos jäät kiertämään kehää suppaan.

 

Olisin varmasti mennyt talkoolaiseksi Halikkoon. Sen verran haastavalta näyttää vuoden 1967 Jukolan mustavalkoinen kartta mittakaavassa 1:25000. No olin silloin kolme vuotta. Kuva: Minna Väänänen.

 

Itse talkoilen kaksi päivää. Olen saanut kisakeskuksen vastaavalta, seuramme puheenjohtajalta Mikko Kekiltä, kunniatehtävän, johon tosin suhtaudun hieman ristiriitaisesti. Yritän ehkä vielä vaihtaa sen vessapaperihommiin. Ymmärrän toki, että tehtävää ei ihan jokaiselle anneta, ja olen tietoinen, että viime KevätSuunnistuksessa minua tarkkailtiin suorittaessani sitä. Painoin sähköisen varmistusajanoton nappia joka kerta kun suunnistaja leimasi emittinsä maaliin.

Paljonkos niitä suunnistajia olikaan tulossa kisaamaan? Taisi olla 2000-2500 lauantaina ja sunnuntaina noin 400.

No, mikä tahansa talkootehtävä on tervetullut. Kuntosuunnistamaan en voi lähteä samana päivänä. Kokemuksesta voin kertoa, että olen hukassa jo ennen ensimmäistä rastia, koska mieleni vielä talkoilee: Huh, se taapero löytyi konttaamasta Muksulan talon kuistilta, onneksi äitinsä vain nauroi. Montakohan litraa vielä tarvitaan kahvimaitoa lähikaupasta (joka on melkein 10 km päässä)?

 

– Bloggari Päivi Pollari on Kouvolan Suunnistajien harrastajasuunnistaja ja talkoolainen, joka jutuissaan kertoilee SM-keskimatkan kisoista ja ihmettelee suunnistusmaailmaa. 

 

16.1. Suunnistajalle päänvaivaa: Supassa, supasta, suppaan …

Kouvolan SM-keskipitkän 26.5.2018 järjestettävien kisojen tekijäkaarti on kattava ja päätekijät asiansa osaavia. Siitä huolimatta olen päätynyt kirjoittamaan ensimmäisen kisablogini ihmeellisen luonnon tarjoamasta päähenkilöstä eli SUPASTA, jota myös ROMPUKSI paikallisella murteella kutsutaan. Kouvolan Selänpään romput pääsivät Suomi100 listalle (nro 31). Juuri tuolla romppumaastossa sijaitsee Vuohijärven kylä, jonka urheilukenttä toimii kisakeskuksena.

Aloittelevana suunnistajana noin kymmenen vuotta sitten ruskeat kaarteilevat viivat rasittivat kartanlukuani. Minua lohdutettiin, että niitä oppii pikkuhiljaa käyttämään, ovat korkeuskäyriä. Nenätkin alkoivat löytyä maastosta. Sitten tulivat supat, joihin ihastuin ja vihastuin samalla kertaa. Muistin laulun leijonasta, jota metsästettäessä tuli aina eteen joku luonnon este, jota ei voinut ylittää eikä alittaa vaan piti mennä läpi. Laulussa ei mainita suppaa (koska Vuohijärven leijonaa ei ole kukaan vielä nähnyt), joka aiheuttaa suunnistajille aivan omansalaista päänvaivaa. Mennäkö supassa, supasta, suppaan vai supalla, supalta, supalle?

Suppa on muuten jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostunut enemmän tai vähemmän pyöreä painanne. Se syntyy, kun soraan ja hiekkaan hautautunut jäätikön sulamisvirtojen kuljettama suuri jäälohkare sulaa ja lohkareen yläpuolella oleva maa-aines romahtaa.

Tunnustan, edellisessä kappaleessa syyllistyin plagiointiin. Suosittelen googlaamaan kuvia Selänpään rompuista, niin pääset kuvittelemaan itsesi SM-keskimatkan maastoihin.

Huomaan uppoutuvani suppainfoon, joten lisää plagiointia:

Selänpään delta (jäätikköjokisuisto) on laaja maisemallisesti erottuva, toiseen Salpausselkään kuuluva alue. Harjumuodostumalle on luonteenomaista edustavat suppa-alueet sekä monipuoliset kangasmetsätyypit. Kankaan pohjoisosassa on laaja suppa-alue ns. Hunkerin romput, jonka syvimmät supat ovat noin 40 metriä.

Siis ymmärrätkö, että kuvaan tuossa aluetta, jossa sinä voit ensi toukokuussa etsiä rasteja. Tai siis löytää. Nyt on tarjolla ikimuistoisia onnistumisenkokemuksia ja ehkä myös parhaat pummimaastot.

Kartoittaja Asko Määtän mielestä Selänpään romput ovat Suomen parasta suppamaastoa. Tulevien kisojen karttaa varten hän on tähän mennessä käyttänyt 350 työtuntia, joten mies taitaa tietää mistä puhuu. Kartasta ja radoista lisää tulevissa kirjoituksissa.

Heh. Loppuun vielä pieni maantieteellinen yksityiskohta: Alueella tavataan lukuisia mielenkiintoisia glasiofluviaalisia muodostumia.

Blogistin lisäys: glasiofluviaalinen muodostuma eli jäätikköjokimuodostuma. Malttaakohan kukaan juosta lujaa näin mielenkiintoisessa maastossa?

 

– Bloggari Päivi Pollari on Kouvolan Suunnistajien harrastajasuunnistaja ja talkoolainen, joka jutuissaan kertoilee SM-keskimatkan kisoista ja ihmettelee suunnistusmaailmaa. 

 

Kuva: Elina Pasila.

 

<< paluu kilpailun SM-keskimatka 2018 etusivulle