23.1. Pummit osana kansallista ratamestarityöskentelyä

Ratamestarit näyttäytyvät meille suunnistajille keskittymiskykyisinä, älykkäinä, kokonaisuuksia hallitsevina ja haasteita tarjoavina taitureina, jotka vetelevät sujuvasti viivoja kartalle. Olen ollut KevätSuunnistuksen ratamestarin Jarkko Tynyksen opissa ja löysin hänestä kaikki nuo piirteet. Hän on myös kohtelias, huumorintajuinen ja aina ajoissa tapaamisella eli kaikin puolin täydellinen. Kestoihmettelijänä (= epäilijänä) en voi olla ajattelematta, että Jarkosta ja muista ratamestareista on löydyttävä myös joku outo, pimeä puoli. Ja löytyihän se kun tarpeeksi kaiveli.

Oletteko huomanneet, että me suunnistajat rakastamme puhua pummeistamme? Kolme hikistä ja punaista miestä päät yhdessä tutkimassa karttaa. Eivät he keskustele siitä, miten juoksivat täydellisesti suoraan rastille. He paljastavat toisilleen yhteenkuuluvaisuuden hengessä epäonnistumisiaan: hetkiä, jolloin homma ei ollut enää hanskassa tai tossussa ja kohtia, jolloin valo alkoi taas palaa lampussa. 75-vuotias veteraanisuunnistaja kertoo lehtijutussa, kuinka kaveriporukassa viihdytetään toinen toisiaan parhailla pummitarinoilla. Naapuripöydissä kuunnellaan kateellisina, kun näillä nauru raikaa. Ilta voisi olla lyhyt ja kireä, jos kerrottaisiin vain onnistumisia. Vuoden pummikokemuksella pääsee Suunnistaja-lehden sivuille, ja olet kertaheitolla Suomen kuuluisin suunnistaja.

Aivan varmasti jokainen ratamestari haluaa olla tuottamassa tietoisesti tai tiedostamattaan näitä yhteenkuuluvuutta ja ainakin jälkeenpäin naurua tuottavia kokemuksia. Nuo älyköt ravaavat kisamaastossa extrakertoja, jotta löytäisivät pahimmat kuopat, parhaimmat tiheiköt ja olemattomimmat ja kiistanalaisimmat oikeaoppiset nenät. Sade tai hyttyset eivät haittaa, kun kokonaisvaltainen ratamestari pähkäilee, laittaako hän rastin jyrkänteen ylä- vai alapuolelle ja onko rastimerkki laitettava kiven itä-, etelä- vai mille puolelle. Koejuoksijat uuvutetaan, jotta ratamestari saa takuuvarmasti suunnistajan puolikuolleeksi ennen mallikelpoista pummausrastia.

Me suunnistajat luulemme, että pummimme ovat henkilökohtaisia, johtuvat keskittymiskyvyn herpaantumisesta ja riittämättömän suunnitelman tekemisestä. Alan uskoa, että nämä asiat ovat pienessä roolissa tässä suuressa suunnistuspelissä. Me pummaajat olemme ratamestareiden isojen kokonaisuuksien pelinappuloita. Näin pidetään yllä suuren kansallisen suunnistusperheen harmoniaa ja liikutetaan suunnistuskansaa hurmoksen lailla joka ilta iltarastille ja viikonlopusta toiseen kisoihin.

 

 

Aikamoista menoa. En olisi uskonut Jarkosta. Aina niin ystävällinen ja iloinen. Kyselee kiinnostuneena, milläs radalla olit ja mitäs tykkäsit. Nyt on kieltämättä ristiriitainen olo. Aina olen tiennyt, että pummi voi tulla kohdalleni missä vaan. Mutta että Jarkko olisi suunnitellut kaiken etukäteen enkä itse voikaan vaikuttaa suoritukseeni, koska olen vain nappula isossa kokonaisuudessa. Voiko se olla niin?

-Päivi Pollari on 52-vuotias harrastajasuunnistaja ja talkoolainen, joka jutuissaan kertoilee KevätSuunnistuksesta 2017 , ja  ihmettelee suunnistusharrastuksen monipuolisuutta.*