KevätSuunnistus 2022 – kisablogi: osa 1

26.3.2022 KevätSuunnistuksen kisablogisti Päivi Pollari aloittaa tämän kevään bloginsa kunnon ajoitusta pohtien

Kouvolan Korvenkylän KevätSuunnistuksen blogistin kisakunnon ajoitus pielessä!

Oletteko huomanneet, että KevätSuunnistukseen 2022 on aikaa enää alle kaksi kuukautta? Minä olen, sillä kisablogistin kirjoittamiskunto pitäisi olla parhaimmillaan, mutta tänä vuonna kaikki on mennyt ihan vintturalleen. Blogistin aktiivikausi alkaa tammikuussa ja maalis- ja huhtikuussa se on parhaimmillaan. Aktiivikauden jälkeen varaan aina viikon tai kaksi ihailijapostiin vastaamiseen, vaikka kertaakaan ei ole tullut kirjeen kirjettä tai viestin viestiä. Mutta koskaan ei voi tietää, mikä juttu räjäyttää lukijoiden tajunnat. Kesällä ja syksyllä annan juttuideoiden vallata yllättäen mieleni. Koska luulen, että muistan ideat kirjoittamatta niitä pieneen kirjaseeni, joulukuussa kaiken kiireen keskellä hiipii paniikki.

Tällä kirjoittamisella ei tosin tunnu olevan mitään tekemistä suunnistamisen kanssa. Suunnistus elää omaa herkkää elämäänsä, ja oma viime kauteni oli suorastaan erityisherkkää. Voiko kirjoituskunnon ajoittamisen ongelma johtua siitä? Kesäkuussa kodissamme tapahtunut vesivahinko, joka aiheutti minun mittakaavassani massiivisen useamman kuukauden muuttoprojektin ja väliaikaisasumisen pienessä kylässä, vaikutti siten, että en pääsääntöisesti saanut itseäni kovin usein metsään kartta kädessä. Välillä olivat emit ja kompassi hukassa, suunnistuskengät väärässä asunnossa tai muuttolaatikossa ja yölampun välijohto jo kolmatta kertaa kadoksissa. Itse yritin pysyä perässä, missä minun piti olla mihinkin aikaan, sillä koronan takia siirtyneet tapahtumat, harrastajateatteriryhmämme harjoitukset ja esitykset ja Kouvolan Suunnistajien Gaala, pakkautuivat kaikki syksyyn 2021. Tilannetta ei helpottanut hyvin iäkkäiden vanhempieni sairastuminen koronaan, mutta onneksi he selvisivät.

En muuten viime vuoden loppukaudella kovin suureen ääneen huudellut, että harrastan suunnistusta. Suunnistajan kai pitäisi useammin suunnistaa kuin tehdä suunnistuksen oheistoimintoja, joita talkootyöksi kutsutaan. Viime syksynä tuli aika monta talkootuntia, kun järjestimme kolmen naisen tehotiiminä tuon KS:n 11-vuotis gaalajuhlan ja jatkot Kouvolan kaupungintalolla. Ennen loppuhuipennusta puhelinpalaverit menivät reippaasti yösuunnistusten edelle. Kyllä kannatti, sillä juhlassa hehkutimme suunnistusta ja suunnistajia suurella joukolla. Koska seuran rahatilanne on pieni ja kapea, kannoin korteni kekoon ja kutsuin juhliin teatteriharrastuksessa kehittämäni hahmon Penan etsimään elämänsä naisvalmentajaa oppiakseen itsekin kartan ja kompassin käyttöä. Siinä samalla Pena kommentoi havaintojaan suunnistusmaailmasta. Kaikenlaisilla tavoilla on kerättävä talkootunteja.

Mutta asiaan. Tammikuussa 2022 soitti KevätSuunnistuksen kisajohtaja Henna Pylvänäinen ja kyseli kisablogista. “Joo, tottakai kirjoitan ja aiheitakin on” ja “Joo, otan yhteyttä siihen Iso-Metsälän pariskuntaan, joiden mailla kisat järjestettiin vuonna… olikos se 2016, ei ongelmaa. Mukava pariskunta ja mahtava paikka pitää kisat.”  ja “Juu, laittelen sulle kysymyksiä, kun oot kisajohtaja ja eti joku kuva itestäs.” Tuon jälkeen lähetin ystävällisiä kysymyksiä Iso-Metsälöille koneelta löytyvään sähköpostiin ja ajattelin antaa kirjoittajan alitajunnan aloittaa täsmätyöskentelyn. Maaliskuun puolivälissä huomasin, että alitajunnassani ei ollut tapahtunut yhtään mitään ja sähköpostiin ei ollut tullut vastausta, koska osoite oli vanha. Ainoa juttuidea, joka lähti mielessäni pyörimään, oli tämä pohdinta väärin ajoitetusta kisablogistin kirjoittajakunnosta ja siitä johtuvasta asioiden keksimisestä, kun haastattelut ovat menneet pieleen tai eivät ole edes toteutuneet. Olenhan ennenkin itse vastannut muille keksimiini kysymyksiin. Säästää myös aikaa. Nytkin on hoidettava homma rehellisesti ja ytimekkäästi. Ei väkisin, kiireessä väännettyjä haastatteluja, ainoastaan omat näkemykseni.

Kisajohtaja Henna Pylvänäinen: Ihana nuori nainen, jolla on kaunis hymy. Oikein hyvä suunnistaja, joka voitti viime vuoden Raadossa imurin, kun vetäisi D15km sarjassa ykkössijan. Varmaan siivoaa sillä Savonlinnassa, missä hän opiskelee biotuotetekniikkaa (Muistinhan keskustelumme alasta oikein??). Mietin, voisiko Henna suunnitella biohajoavan urheilugeelipakkauksen, jonka voi huoletta heittää luontoon kesken suunnistuskisan. Hienoa, että hän otti vastaan kisajohtajan pestin.

Kaija ja Matti Iso-Metsälä: Ihan mahtavia ihmisiä, kun antavat meidän suunnistajien tulla kisaamaan ja pitämään kisakeskusta heidän pihapiirissä ja maillaan. Käykää kurkkaamassa vuoden 2016 juttu heistä. Maailman napa on edelleen siellä. Nyt on varmaan moni asia heidän elämässään muuttunut, mutta kehtaako noita yksityisasioita nyt sen enempää udella. (Jokainen lukija voi itse päättää, tarkoittaako hänelle kehtaa sana viitsimistä vai että vähän hävettäisi kysellä. Meille eteläpohjalaisille se tarkoittaa tuota jälkimmäistä.) 

Helpottavaa. Sain noihin kahteen edelliseen kappaleeseen laitettua blogikauden ensimmäisen jutun oleelliset ja kisajohtajan tilaamat asiat. Muuhan on tätä blogistin itsesääliä. Onneksi en ole kilpasuunnistaja, sillä viime vuoden kahdella loppukvartaalilla olisin tullut hulluksi tarkan harjoitusohjelman noudattamisessa. Koko ajatus kisablogistin aktiivikaudesta taisi tulla Minna Kaupista kertovasta kirjasta Suunta/vaisto, jonka parissa ajelin töihin useamman kerran. Olipas rehellistä ja antoisaa tekstiä. Kuuntelin sen helmikuussa, kun ajattelin aloittaa henkisen valmistautumisen uuteen, edellisvuotta aktiivisempaan suunnistuskauteen. Elin mukana Minnan eri vaiheissa ja ihailin hänen sinnikkyyttään urheilijana aikamoisista vaikeuksista huolimatta. Eniten minussa kuitenkin aktivoitui ammattiminäni, perhe- ja pariterapeutti, jolle Minna antoi runsaasti materiaalia avaamalla elämäänsä ja perheen ja läheisten merkitystä ja vaikutusta suunnistuksessa. Olisiko hänestä tullut huippusuunnistajaa ilman juuri tuota perhettä?

Huomaatteko, nyt kun kirjoittajan tulppa avautui, tulisi tätä juttua, vaikka kuinka teemasta toiseen sujuvasti siirtyen. Paras hetki siis lopettaa ja vain toivottaa kaikki tervetulleiksi KevätSuunnistukseen 2022 Kouvolan Korvenkylään. Minnasta Penaan. 

Takaisin kilpailun pääsivulle!