KevätSuunnistus 2019- kilpailublogi

4.2.2019 Tervetuloa Muhniemelle ottamaan metsieitä ja tietysti kisaamaan tai kuntosuunnistamaan!

Viiime syksynä minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kuka on vuoden 2019 KevätSuunnistuksen ensimmäisen blogikirjoitukseni päähenkilö. Tietysti metsä. Yhtäkkiä aloin nähdä metsää joka puolella. Rehellisyyden nimissä olin juuri tuolloin aika kiireinen, joten näin oikeaa metsää pääsääntöisesti kerran viikossa yösuunnistuslampun valokiilassa tai työmatkalla auton ikkunasta. Mutta muuten törmäsin metsään koko ajan.

Huomasin, että Lusto – Suomen Metsämuseo keräsi metsieitä (taitaa suuren suosion vuoksi kerätä edelleenkin) eli metsäselfieitä, jotka ovat kuvia sinusta ja sinulle rakkaasta tekemisestä ja olemisesta metsässä. Metsäsuhteita.fi sivuilla luki, että “ihmisellä voi olla metsäsuhde ilman, että käy ja toimii aktiivisesti metsässä”. Sivuilla voi testata oman metsäsuhteensa. Suosittelen sen lisäksi välillä käymään metsässä ja osallistumaan vaikka Kouvolan Suunnistajien KevätSuunnistukseen 18-19.5.2019 Kouvolan Muhniemellä.

Päivin metsie: Metsä saa minut aina hyvälle tuulelle. Kuva: Elina Pasila.

Jututin kooässäläisiä marraskuun koesuunnistusten jälkeen Muhniemen kisametsästä ja heidän metsäsuhteestaan. Kommentit maastosta olivat metsälle ja tuleville osallistujille hivelevää kuultavaa: avaraa avokalliomäkien sävyttämää kangasmetsää, helppokulkuista kalliota, kaunista sammalmetsää, pohja ihanaa jalalle. Metsieitä olisi voinut ottaa vaikka suolla, laavulla tai pienellä hirsipirtillä.

Koejuoksijoiden metsäsuhteiden kirjo oli mielenkiintoinen. Yksi saa metsästä uutta energiaa ja potkua päivään ja toiselle metsä on enemmän kuin puoli elämää. Kolmas hakee metsästä vapautta, kiireettömyyttä, raikkautta ja ihania tuoksuja ja antaa metsän herättää uteliaisuutensa. Neljännelle metsä on urheilu- ja harrastuspaikka, viidennelle mahdollisuus hengittää raikasta ilmaa ja kuudennelle satoja tunteja ja kilometrejä Excel-taulukossa suunnistusta, juoksua, maastopyöräilyä, kartoitusta ja sen lisäksi vielä kymmeniä litroja marjoja.

Avokalliot piiloutuvat kangasmetsään. Kuva: Asko Määttä.

Eipä syyttä ole WWF (Maailman Luonnon Säätiö) Suomen vuoden 2018 luontokirjaksi valittu teosta Metsä – hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta. Kirjan kehutaan vievän lukijansa aivan sadunomaiselle matkalle luonnon äärelle. Teos esittelee metsän monipuolisia mahdollisuuksia terveyden ja hyvän mielen ylläpitäjänä. Se on käsittääkseni suunnistustapahtumienkin pohjimmainen tarkoitus. 


Suunnistajan hyvää mieltä lisää mahdollisuus pohtia, kiertääkö mänty oikealta vai vasemmalta. Kuva: Asko Määttä.

Partioaitan lehdessä törmäsin haastatteluun seikkailija ja tietokirjailija Timo Polarista, joka tunnetaan retkistään Etelänavalle ja Grönlantiin. Häneltä kysyttiin jutun lopussa, mikä on parasta juuri nyt. Vastaus oli “suunnistus kuulaassa syysmetsässä”. Toukokuussa se voisi olla suunnistus heleän vihreässä, kevään raikkautta kimaltavassa Muhniemen Susikallion metsässä.

-Päivi

PS. Taidan olla blogikirjoitusteni toinen päähenkilö, joten pieni esittely itsestäni: Päivi Pollari, Kouvolan Suunnistajat, sarja D55 jos kilpailisin. Nuoruudessa suunnistin partiokisoissa. Suunnistusharrastuksen aloitin toukokuussa 2009, ja se oli menoa heti ensimmäisestä radasta alkaen. Olen jäämässä koukkuun näiden kirjoittamishommien lisäksi myös iltarastien ratamestarointiin. Päivätyössäni perheneuvolan sosiaalityöntekijänä/perheterapeuttina kannustan vanhempia lähtemään lastensa kanssa metsään ja jakelen heille iltarasteilta saamiani ylimääräisiä suunnistuskarttoja.

Kuva: Elina Pasila.

Takaisin kilpailusivuille