Tuomas Outinen ja Sari Vääränen valittu hiihtosuunnistuksen EM-kilpailuihin
Suunnistusliiton hiihtosuunnistuksen valmennusjohto on valinnut aikuisten ja nuorten joukkueet Posiolla 20.–23. maaliskuuta käytäviin kotikisoihin. Posion Pyrinnön isännöimissä kilpailuissa kamppaillaan aikuisten EM-, nuorten MM- ja 17-vuotiaiden EM-mitaleista. Kouvolan Suunnistajista kilpailuihin valittiin aikuisten EM-kilpailuihin Tuomas Outinen ja Sari Vääränen.
Sari pääsi valinnan myötä myös Kouvolan Sanomien henkilökuvaan, joka on julkaistu Kouvolan Sanomissa 11.3.2025. Teksti Kouvolan Sanomat/Tapio Ahlroth, kuvat Kouvolan Sanomat/Lukas Pearsall ja SSL/Timo Mikkola.
Kouvolalainen luokanopettaja urheilee maajoukkueessa, mutta miettii välillä, mitä järkeä touhussa on.
Kouvolan Suunnistajien Sari Vääränen lähtee toista kertaa urallaan kotimaassa käytäviin arvokilpailuihin. Vuonna 2022 Vääränen kilpaili hiihtosuunnistuksen MM-kilpailuissa Kemissä. Ensi viikolla lajin EM-kilpailut järjestetään Posiolla.
Vääräselle, 39, EM-kisat ovat uran neljännet. MM-tasolla hän on hiihtosuunnistanut kahdesti. Kouvolalaisen luokanopettajan ensimmäinen kansainvälinen kilpailukokemus oli EM-kisat Ukrainassa helmikuussa 2012.
– Siihen liittyy sekä hyviä ja huonoja ajatuksia siinä mielessä, että muistan kisapaikan hyvin, mutta on hurjaa ajatella nyt, että sekin on pommitettu.
Vääränen on ollut vuodesta 2023 aiempaa tiiviimmin maajoukkuetoiminnassa. Tätä ennen hän harjoitteli lajiliiton valmennusryhmien ulkopuolella, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sekä entinen päävalmentaja Tapani Partanen että nykyinen päävalmentaja Harri Koski ovat suhtautuneet Vääräsen kuvioihin ymmärtäväisesti.
Lajinsa maajoukkueurheilijana Vääränen on elävä esimerkki siitä, mitä työnantajan, seuran ja perheen tuki summana merkitsee. Kolmion toimivuus säteilee mielekkyyttä harjoitteluun ja kilpailemiseen.
Edut ovat heikentyneet
Aiempaa näkyvämpi linkittyminen maajoukkueeseen on johtunut Vääräsen mukaan taloudellisista syistä. Harjoitteluun sillä ei ole juuri ollut konkreettista vaikutusta, muutoin kuin muutamina kesäkuukausien leireinä.
– Kolmisen vuotta sitten A-maajoukkueessa urheilijoiden omavastuu oli nolla euroa, kun taas ryhmän ulkopuolella omavastuu oli sata prosenttia. Suksisopimukset ja ylipäätään taloudellinen tuki oli helpompi saada maajoukkueryhmään kuuluvana, Vääränen taustoittaa.
Nykyään edut ovat heikentyneet ja maksut kasvaneet myös maajoukkueurheilijoilla. Kun Vääränen miettii, mitä on olla hiihtosuunnistuksen maajoukkueessa, vastaus on kierotulkintaisen huvittava.
– Kallistahan tämä on. Ennen muinoin maksettiin jopa päivärahat, annettiin tykötarpeet ja urheilija puettiin kengistä lähtien. Nykyään voi saada kisatrikoot ehkä lainaksi.
Kilpailumatkoja varten palkatonta vapaata
Hiihtosuunnistajana yli kymmenen SM-kultaa voittanut Vääränen myöntää välillä miettivänsä, mitä järkeä touhussa on. Henkilökohtaisten sponsorien hankkiminen ei ole hänen alaansa.
– Niin no, minulla on henkilökohtainen sponsori oma isä, ja Kouvolan kaupunki tukee minua kuukausitasolla palkan muodossa, Mansikkamäen koulussa luokanopettajana työskentelevä Vääränen sanoo ja naurahtaa.
Kilpailumatkoja varten Vääränen ottaa töistä palkatonta vapaata ja tekee siten persnettoa.
– Vapaat järjestyvät aina hyvin ilman ongelmaa. Maajoukkueessa meillä on huolto, fyssari ja lääkäri, joita ei monella muulla maalla ole, Vääränen listaa hyviä asioita.
Edustamaltaan Kouvolan Suunnistajilta Vääränen sanoo aina saaneensa niin valmennuksellista, henkistä kuin taloudellista tukea. Hän painottaa, että jos kotiseura ei auttaisi, hän ei varmaankaan pystyisi urheilemaan nykyisellä tasollaan.
Raha-asiat mietityttävät Väärästä joka vuosi. Ensi vuonna MM-kilpailut järjestetään Japanissa.
– Minulle tulee tällä kaudella kaksi kisareissua, jotka ovat noin 2000 euroa per kisa ja siihen päälle palkanmenetykset. Viime kaudella kolmen vuorokauden Viron-reissu maksoi 1800 euroa, joten en edes halua nyt tietää, paljonko todennäköisesti kahteen viikkoon venyvä Japanin-reissu maksaa.
Maailmanrankingissa sijoilla 8–10
Motivaationsa Vääränen ammentaa siitä, mistä niin moni kilpaurheilija aina puhuu. Samanlaista tunnetta ei saa mistään muualta kuin urheilusta.
Kahden lapsen äiti Vääränen täyttää toukokuussa 40 vuotta, mutta iästä huolimatta tai juuri sen ansiosta urheilu on hänestä edelleen kivaa, ja hän kokee kehittyvänsä hiihtosuunnistajana.
Vääräsen mukaan kilpaurheilijan olotila ja mielenmaisema ovat toisinaan täysin vinksahtaneet. Urheilija käy läpi laajan tunneskaalan melkoisessa myllyssä ja mankelissa.
– Kisa-aamuna jännittää, kauhistuttaa ja vähän pelottaakin. Miettii, miksi olen täällä? Samalla on lataus, kiihko ja odotus siitä, että kisassa ihan kaikki on mahdollista. On paljon painetta, mutta silti sitä haluaa lisää, Vääränen kuvailee.
Lajin maailmanrankingissa Vääränen on viime vuosina hiihtosuunnistanut sijoilla 8–10.
– Olen hyvä vähättelemään itseäni kaikessa, mutta kyllä sijoitus tuntuu hienolta. En ole mieltänyt itseäni ikinä huipuksi, ja olen ollut rankingissa joskus hyvin kaukana kärjestä.
Vielä yksi vuosi -ajattelu on ohjannut Sari Väärästä urheilussa jo monta vuotta. Hiihtosuunnistuksen nelinkertainen MM-kultamitalisti Virpi Juutilainen, 63, antoi Vääräselle ohjeeksi urheilla niin kauan kuin siitä nauttii ja sitä pystyy tekemään.
Vääränen sanoo, että jos esteet ovat vain taloudellisia, ne ovat jotenkin voitettavissa.
– Kyllä sitä aina keinot keksii, mistä rahoituksen löytää. Ei ainakaan nyt ole syytä, miksen yrittäisi.
