Satoja tunteja työtä maastossa ja maaston ulkopuolella

Iltarastikausi lähestyy ja kuukauden kuluttua iltarastit käynnistyvät Kouvolan alueella. Ratamestarivuorot on jo jaettu talven aikana ja ehkä osa kesän radoistakin on jo suunnitteilla. Liian usein suunnistuksen pelikenttä eli suunnistuskartta jää liian vähälle huomiolle varsinkin harrastajien keskuudessa. Ilman taitavia kartoittajia ja karttojen päivittäjiä lajin harrastaminen ei olisi mahdollista.

Ihan yhden illan projekti suunnistuskartan teko ei ole.

– Uuden kartan tekeminen vaatii lukuisia työtunteja. Nykyisin kartan keskimääräinen pinta-ala taitaa olla n. 4-5 km2. Maastotyössä kuluu aikaa eniten, keskimäärin 40-50 h/km2. Kaikkineen kokonaisuutena pohja-aineiston valmistelu, maastotyö ja piirtäminen lopulliseen muotoonsa kestää noin 250- 350 työtuntia, kertoo Marko Uotila.

– Viime vuosina olen käyttänyt karttatyöhön 300-400 tuntia/vuosi. Minulla maastossa kuluu tavallista enemmän aikaa, koska en tee karttoja palkkatyönä. Nautiskelen maastosta, metsän tunnelmista ja eväiden syönnistä. Työtunteja kuluu 50-80 h/neliökilometri ja työpöydän ääressä viimeistely vie vielä 10-20 h/neliökilometri, toteaa yli 30 karttaa tehnyt Heikki Kyyrönen.

Uusien karttojen teon lisäksi kartoittajat huolehtivat nykyisten karttojen päivityksistä, sillä maasto muuttuu koko ajan.

– Olen tehnyt yli 30 uutta karttaa ja uusintakartoittanut useita kymmeniä, kertoo Asko Määttä.

Työtunteja kuluu tuntikaupalla, työtä tehdään niin maastossa kuin työpöydän ääressä ja sisäistä motivaatiota työhön vaaditaan.

– Aloitin Elimäen vanhojen karttojen päivittämisen 2000-luvun alkupuolella ja kartoittaminen vei mennessään. Innostun uusista haasteista ja metsässä aikaa kuluu ripeästi. Kartoittamisessa kehittyminen on jatkuva oppimisprosessi, toteaa Asko Määttä.

Varsinainen projekti käynnistyy valitsemalla maasto ja karttatyyppi (maasto- vai sprinttikartta). Valinnan jälkeen kartoittaja hankkii itselleen pohja-aineiston. Maastokartassa hyödynnetään MML:n avoinaineistosta laserkeilaustietoja ja ilmakuvia, sprinttikartoissa kaupungin kantakarttaa ja ilmakuvia. Pohja-aineiston avulla materiaaleista luodaan tiedostot nykyään pääosin OCAD-sovelluksella tai OMapper-ohjelmistolla. Kun pohjatyöt on tehty, kartoittaja siirtyy maastoon tabletin ja gps:n kanssa. Erilaisten teknisten apuvälineiden kautta maastotyökin on helpottunut.

– Minulla on tabletissa pohja-aineistot ja kartoittamisohjelma. Maastossa kävelen yli 40 h sadan hehtaarin alueella tavoitteena piirtää suunnistajien juoksuvauhdissa lukukelpoinen kartta. Lopputulos on taidetta ja tekijänsä näköinen, kiteyttää Asko Määttä omaa prosessiaan.

– Maastotyö on kartoituksen aikaa vievin ja haastavin osuus, jossa kartoitetaan erilaiset pistemäiset kohteet, luokitellaan kasvillisuudet, kartoitetaan erilaiset polut ja muut viivamaiset kohteet sekä tarkennetaan käyräkuvaukset. Nämä kaikki tehdään kansainvälisen suunnistusliiton kuvausohjeiden mukaisesti, toki jokaisessa kartassa näkyy aina kunkin kartoittajan oma näkemys maastosta, kertoo Marko Uotila.

Jos kartoittaminen kiinnostaa, kokeneemmat kartantekijät opastavat mielellään. Konkarikartoittajan opastuksella pääsee alkuun.

– Kartoittajaksi pääseminen on helppoa, kiinnostus karttoja kohtaan ja halua oppia ymmärtää mitä ja miten maastosta muodostetaan karttakuva riittää. Jos jollain on halukkuutta testata omia kykyjään kartoittajana, niin ota vain yhteyttä karttatiimiin, niin sieltä kyllä löytyy aina apua kartoittamisen alkutaipaleelle. Tärkeää on myös tutustua karttojen kuvausohjeisiin, se helpottaa ymmärtämään mitä kartalla on tarkoitus kuvata, vinkkaa Marko Uotila.

– Kouvolan Suunnistajat järjestää tarvittavaa maastotyökalustoa ja oma PC lienee jo jokaisella. Itse tykkään ongelman ratkaisusta. Kartan laatimista voi verrata vaativaan sanaristikkoon. Maaston kuvaus, erityisesti käyrien muotoilu ei aina heti onnistu kohdilleen, mutta tulemalla takaisin päivän parin kuluttua toisesta suunnasta, kaikki loksahtaakin paikoilleen, jatkaa Heikki Kyyrönen.

Kartoittaminen on erinomainen tapa kehittää omaa suunnistustaitoa ja tuottaa hyvää kaikille lajin harrastajille.

– Järkevä puuhailu maastossa, josta on vielä muille iloa ja hyötyä, on paljon palkitsevampaa kuin turhanpäiväinen hölkkäily poluilla. Jokaisen suunnistajan kannattaisi joskus kokeilla. Eipä useinkaan tulisi pummailusta moittineeksi karttaa, kun sen kuvausperusteet ymmärtäisi, lopettaa Heikki Kyyrönen.

Iso kiitos kartoittajille arvokkaasta ja tärkeästä työstä!