Luukku 8: Huippuliiga Hirvelässä 2016

KS sai järjestettäväkseen Huippuliigan 16.6.2016. Paikkana oli Hirvelän lava ja maastona Sippu-Jukolan maaston itäosa. Järjestelyt saivat kiitosta osallistujilta. Voittoisana oli Fredrik Portin, nykyinen suunnistuksen päävalmentaja. Naisten sarjan vai Angelniemeä edustava kanadalainen Emily Kemp.

Pari episodiakin ansaitsee muistelun. Meistähän ei kukaan tajunnut, että kyseessä on kansainvälinen kilpailu, jossa pitää varata paikka mahdollista dopingtestiäkin varten. Kilpailun valvoja Tapani Koskela esitti kysymyksen, että missähän sellainen eristetty koppi sijaitsee. Menipä meillä niinsanotusti käsi päähän. Mutta ensiavussa toiminut Katja Vanhalakka pelasti meidät pinteestä ja improvisoi testipaikan ensiapuun ja testaajat olivat palveluun tyytyväisiä.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli erään naissuunnistajan ilmoittauminen sääntörikkojaksi. Hän käveli karttaansa katselleen emitin purkuun ja ilmoitti oitis, että hän juoksi ykköselle mennessä vahingossa hetken pellon laitaa ja pellon puolella. Hänet siis on hylättävä. Kuulin, kun vieressä seisoskelevat, kisaa seuraavat kylänmiehet ihmettelivät, että voiko urheilussa olla noin rehellisiä kilpailijoita.

Ja sitten se lupaamani karhun kohtaamisen ja huippuliigan yhteys. Olin koko kevään 2015 laatimassa Korvenkankaan karttaa seuraava KevätSuunnistusta varten. Kesäkuussa 2015 liiton toimitusjohtaja Ilomäki soitti minulle ja tiedusteli, voisiko KS järjestää Huippuliigan osakilpailun 2016. Soitto tuli tuon kartan osoittaman vesikuopan kohdalla.

Pari päivää aiemmin sunnuntaina 31.5.2015 olin alueen pohjoisreunassa karttaa tehdessäni havainnut parinkymmenen metrin päässä avokalliolla jonkun ruskean mytyn. Kävelin katsomaan ja siinähän oli tapettu peura suolet pihalla. Samalla tajusin, että saaliin omistaja voi olla nyt lähellä. Varovasti peräännyin ja jätin alueen kartoittamisen myöhemmäksi. Soitto metsästyseuralle vahvisti, että alueelle oli nähty menevä nuori karhu-uros muutamaa päivää aiemmin. Maanantain kävin paikalla kuvaamassa ja alla oleva kuva kertoo, mitä peuran ruhosta oli jäljellä.

Sittemmin tapasin karhun jätöksiä parin viikon ajan ja vaihdoin niitä nähdessäni viereiselle mäelle. Parissa viikossa tuo nuori karhu-uros totesi Korvenkankaan liian pieneksi ja rauhattomaksi reviiriksi, pakkasi laukkunsa ja muutti Orimattilan suuntaan.

Seuraavassa luukussa todellinen harvinaisuus: Liisa Peltonenkin pummaa?