KS:n naisten ajatuksia omista osuuksistaan Venlojen viestissä

-Tavoite aloitusosuudelle oli että ei tulisi juurikaan virheitä ja pääsisi heti aluksi hyvälle paikalle juoksemaan. Tämä onnistuikin aika hyvin. Lähdin matkaan reippaasti ettei alkukiihityksessä jää perille ja pääsin hyviltä sijoilta metsään. Tiesin että ensimmäinen rasti on kuitenkin otettava varman päälle eikä siihen saa tulla virheitä joten päätin että pysyn koko ajan kartalla. Ensimmäinen rasti löytyi hyvin ja sen jälkeen pääsin hyviin letkoihin. Päätin kuitenkin että olen itse koko ajan kartalla, koska hajontaa kuitenkin on. Oma suunnistus menikin lähes virheittä melkein loppuun saakka. Lopussa alkoi kuitenkin vähän juoksu painamaan ja lopussa tulikin pieni koukku yhdelle rastille ,mutta se oli onneksi aika pieni. Muuten suoritus oli ihan onnistunut

Liisa Peltonen: 

– Elisa tuli vaihtoon tosi hyvällä sijalla, onneksi en joutunut kuitenkaan lähtemään ihan kovimman kärjen kanssa yhtäaikaa. Ykkösrastia hain hetken, sen jälkeen suunnistus sujui hyvin ja muista sai sopivasti apuja. Ennen 6 rastia olin ihan varma että letka on menossa eri hajontarastille, joten käänsin itse oikealle ja ajauduin ison supan pohjalle. Tulin kuitenkin suoraan rastille, mutta reitti oli tosi hidas ja eteneminen epävarmaa. Loppurata sujui hyvin ja kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen omaan sekä joukkueen suoritukseen.

Henna Pylvänäinen:

– Oma suunnistus ei ollut sujuvaa ja radan alkuun tulikin suurimmat virheet. Loppuakohden tekeminen hiukan parani, mutta tosi paljon jäi parannettavaa.

Noora Hyyrynen: 

– Kolmas Venlojen viesti ja ensimmäinen seuran värissä ei lähtenyt suunnitellulla tavalla käyntiin. Ekalle rastille pientä koukkua, mutta kolmannelle “helpolle rastille” mentäessä olin huolimaton ja ajauduin letkan kanssa nätisti ohi. Sen jälkeen sain onneksi koottua ajatukset ja paransin sijoitusta koko ajan loppua kohden, letkaa ohitellen. Tästä on lähdettävä treenaamaan!

Pinja Hietanen:

– Suunnistuksellisesti sujui ihan hyvin, nelosrastille tein pienen koukun, muuten meni puhtaasti. Fyysisesti olikin sitten aika hirveä päivä. Kaksi päivää aikaisemmin alkanut mahakipu ei hellittänyt lauantainakaan, joten se haittasi aika paljon juoksemista (etenkin yhdistettynä helteeseen). Sinällään olen ihan tyytyväinen että sijat kaikesta huolimatta nousivat mutta toisaalta jäi aika pahasti hampaankoloon. Normaalipäivänä olisi pystynyt nostamaan vielä aika paljon enemmän.

Sari Vääränen:

– Suoritus oli lähempänä hyvää kuin tyydyttävää. Mutta vieläkään en virheiltä välttynyt. Osan huomasin jo heti metsässä ja loput sitten kotisohvalla kartan nähtyäni. Suppailu jopa ennakkoon hieman pelotti mutta selviydyin ihan hyvin ja mun mielestä olis saanut jopa vaikeampaakin olla.

Marja Laukkanen: