Ruotsissa pelkkää Mannaa
KS:n tulokset 25Mannassa on uutisoitu ja aktiivisimmat ovat ne löytäneet kilpailun nettisivuilta. Luvattuja tunnelmia koetan tässä kuvailla. Parhaat palat löydätte kokemusasiantuntijalausunnosta. Linkki jutun lopussa.
KS sai jälleen mukavasti kokoon kaksi joukkuetta. Huoltajineen Elimäen Liikenteen bussiin nousi 55 kooässäläistä. Vierasapuja ei siis tarvittu. Bussimatkakin meni lähes suunnitelman mukaan. Kehä ykkösen pysäkille kurvaus osoittautui ruuhkassa mahdottomaksi ja peruuttelu liittymäramppia pitkin oli hiukan hidasta. Suunnitellun tauon pito matkalla olisi ollut kiikun kaakun, ellei yhteistyö VeVen kanssa olisi toiminut. Heidän bussikuskinsa hoiteli ryhmämme hyttikorttien noudon.
Huoltoteltat kisapaikalla nousivat ripeästi, koska alan asiantuntijoita joukossamme riittää. Seuraviirien kanssa on aina ongelmaa. Ison beach-lipun jalusta ei ollut viiripussissa mukana ja käsiviirit puuttuivat lähes kokonaan. Tähän pitää urheilijoiden paneutua paremmin. Näin menestyvältä seuralta odotetaan näkyvyyttä myös kisapaikalla eikä pelkästään paluumatkan diskossa😊.
Huoltoa ei voi tarpeeksi kiitellä. Neljä henkilöä osin kilpailijoiden avustamana hoiti pestiä ilman työehtosopimuksissa määriteltyjä elpymistaukoja seitsemän tuntia putkeen. Esa Peltonen ja Nina Vanhatalo joukkueiden johtajina sekä Päivi Pollari ja Riikka Hillo aina siellä, missä tarvittiin.
Kokemukseni mukaan viime hetken muutoksia joukkueisiin tulee ja paljon. Nyt oli toisin. Ykkösjoukkue juoksi ennalta ilmoitetussa kokoonpanossa. Kakkosjoukkueessa oli yksi poisjäänti ennakkoon, tilalle bussi-isäntä Hannu Peni. Laivalla Tatu Karvonen hieman kuumeili ja varmuuden vuoksi tilalle määrättiin allekirjoittanut Heikki K. Tuo lyhin osuus onkin 73-vuotiaalle se kaikkein pahin. Polkuja pitkin pitää juosta täysillä ja silti polvenkorkuiset vilistävät ohi joka puolelta. Jos tieto juoksuvuorosta olisi tullut jo matkalla, olisin jättänyt aamuisen beta-salpaajapillerin ottamatta😊.
Viestin avasi Aaro Ojala tuttuun tapaan varmasti. Alle minuutti kilometrille on vähän jääty, kun keulassa viilleetti Ruotsin MM-edustajia. Muutenkin kaikki yksilöosuuksien juoksijamme Aaron lisäksi Liisa Peltonen, Urpo Särkkä, Arttu Lindqvist ja Henna Pylvänäinen selvittivät osuutensa jokseenkin virheittä. Vain Liisa Peltosta jäi hieman harmittamaan kapeat polut, joilla letkojen ohittaminen oli lähes mahdotonta.
Kakkosjoukkueessa yhteislähtöön joutui jäämään vain ankkuri Carita Espo. Hän selvitti osuuden vauhdikkaasti, mutta laivalle ajoissa ehtiminen alkoi olla vaarassa bussien lastauspaikan täydellisen tukkiutumisen vuoksi. 25mannan liikenteenohjaajat olivat kirjaimellisesti ulkona. No matkaan sentään selvittiin likimain viimeisillä minuuteilla, mutta navigaattoriseikkailu suurella bussilla Drottningsgatanilla, Sergelin torilla ja ties missä näytti romuttavan koko paluumatkan. Onneksi Tallink-Siljan lippujärjestelmä oli kaatunut ja laivaan saimme astua kaikkien muiden parin tuhannen joukossa lähes suoraan bussista.
Ja laivaan ehtimisen riemusta porukkamme bailasi aamukuuteen asti karaokebaarissa Salama-Sarin vetäessä bravuurinumeroitaan lavalla. Puoliyön maissa meitä kooässäläisiä oli lähes kaikki paikalla joukkuehenkeä luomassa alaikäisiä lukuun ottamatta. Laskin, että seuran hallitus oli edustettuna ihan päätösvaltaisena, sillä paikalla oli kahdeksasta jäsenestä viisi. Onhan se esimerkillistä, ehkä jopa merkillistä vastuunkantoa.
Tuossa edellä ei juurikaan faktoja 25Mannasta löydy. Mutta eihän oikea fakta edes kiinnosta vaan faktaa on se, miten itse asian kokee. Siksi joukkueen johtoon oli värvätty myös kokemusasiantuntija. Hänen raportissaan vilahtelee sellaisia termejä, kuten ”kuplaotsaiset suunnistajat”, ”riistaongelma”, ”itkuhälytin” ja ”KooÄssän karaokehuiput”.
Eikä kokemusasiantuntija ”kertoisi äidille, että ei ole mitään järkeä koko Manna-reissussa ja just sen takia se onkin niin hauska reissu.
(linkki kokemusasiantuntijanraporttiin)
Loppuun kuitenkin yksi fakta: tulokset löytyvät kisasivuilta, jonne linkki on tiedonjanoisen itse etsittävä.
-Heikki Kyyrönen-