Luukku 7: Raasepori, aiemmin Tammisaari 2015

Tvärminne kilpailunumerossa viittaa Hankoniemelle, manner-Suomen eteläisimpään kärkeen. Tvärminne tunnetaan historiallisen vanhasta luonnonsatamastaan. Sanan käännöstä tai muuta merkitystä en onnistunut löytämään.

Kilpailu sitten kylläkin käytiin Raaseporin kaupungin ulkoilualueella OK Raseborgin isännyydessä. Toiminta-alue seuralla ulottuu Hangosta Lohjan rajalle seitsemän kunnan alueelle. Niinpä seuran toiminta kattaa selvästi nyky-Kouvolaa suuremman pinta-alan .

Lopputulos kymmenes sija tuntui luonnollisesti pettymykseltä, kun edellisvuosina sijat ovat olleet seitsemäs ja neljäs. Kilpailun voittajalle MS-Parmalle KS hävisi 13.58. KS:n joukkue vaihtosijoituksin Pyry Mattila – 28, Arttu Lindqvist- 13, Liisa Peltonen -14, Aaro Ojala-6, Elisa Mattila-3, Henna Pylvänäinen-11, Joona Tynys-10.

Olin seuraamassa kilpailua kuvaajana. Hennan osuus alkoi ihan mukavasti. Henna oli, kuten tavallista, ihan hyvässä vireessä ja vauhti riitti kärkijoukkeille. Ensimmäisessä väliajassa vain yksi joukkue oli ehtinyt ohi ja sijoitus mukavasti neljäntenä. Seuraavat joukkueet parin minuutin päässä. Mutta sitten toinen väliaika, kun osuutta oli kaksi kolmannesta takana, kertoi noin viiden minuutin virheestä. Ja maalisuoralla pummauksen jälkeen Hennan jalat olivat lyijiä ja ilme tuskainen sijoituksen tiputtua kahdeksan pykälää. Siinä tilanteessa urheilija kaipaa rinnalla kulkijaa lohduttamassa.

Olin kuvaajana paikalla. Hämmästyksekseni huomasin, ettei leimantarkistuksesta allapäin palaavaa Hennaa ollut vastassa ainuttakaan huoltajaa tai joukkuetoveria. Juoksin paikalle ja yritin Hennaa lohdutella, että ollaanhan sitä edelleen kymppisakkiin pääsemässä.

Myöhemmin Henna kertoi, ettei muista juurikaan mitään osuuden tapahtumista eikä sitä, kuka oli häntä vastassa vai oliko kukaan.

Kun itse olin ollut monia vuosia Rajamäen Rykmentin viestijoukkueen managerina, panin merkille, että joukkuehenkeä oli se, että joukkuetoverit ja huoltajat olivat osuudelta palaavaa vastassa. Tein kyllä huoltoteltalla selväksi, että kyllä selkääntaputtelijoita on riittänyt mutta lohduttajia ei näkynyt mailla ei halmeilla.

Tämän Nujun jälkeen tilanne silminnähden korjaantui seuraavina vuosina.

Seuravan luukun ratkaisussa kerron, miten Hirvelän huippuliiga ja kohtaaminen karhun kanssa kytkeytyvät toisiinsa.