Jukola ykkösjoukkueen Venlojen silmin

Voi Luontoäiti minkä teit! Heitit oikein roppakaupalla myrskyä meidän suunnistajien niskaan! No, olosuhteet onneksi olivat kaikilla samat, joten sadetta tuskin on syytä vatvoa enempää. Kuvakanta kärsi erityisen kosteiden olosuhteiden vuoksi, sillä elektroniikkaa ei pahemmin tehnyt mieli viikonloppuna ulkoiluttaa. Eli tekstin välityksellä mennään tällä kertaa.

Kouvolan Suunnistajien ensimmäinen joukkue säästyi säädöiltä, sillä kaikki neljä pysyivät ehjinä ja terveinä. Joukkueessa taiteilivat siis järjestyksessä Noora Hyyrynen, Henna Pylvänäinen, Kirsi Kiiskinen ja Marja Laukkanen.

Avaus lähti käyntiin rauhallisesti: “Lähdin rauhassa liikkeelle, sillä en ollut aivan varma fyysisestä kunnostani -en halunnut katketa kesken kaiken. Vauhdinpito jäi harmittamaan, sillä minuutin tai kaksi olisi kyllä saanut juoksemalla pois. Yksi virhe jäi matkalta mieleen. Ihan ok suoritus. Suorituksen hallinta on tällä hetkellä tehostetun tarkkailun ja opettelun alla ja viikonloppuna se puoli oli aikaisempaa paremmin hallussa. Nähtiin Suutarin Tuulin kanssa matkalla ja vaihdettiin muutama sana. Teltassa nauroin, että mentiin liian hiljaa, kun ehdittiin juttella.”

Vaihtopuomilla kartta löysi sujuvasti jatkajalle ja niin Henna pääsi matkaan: “Lähes koko rata meni virheittä ja juoksu kulki hyvin. Kilpailukeskuksen läpijuoksun jälkeen tuli kuitenkin yhdelle rastille noin kolme minuuttia virhettä sekä yksi huono reitinvalinta.”

Kolmanteen osuuteen valmistautunut Kirsi, joukkueen todellinen konkari, teki tyypilliseen tapaansa perusvarman suorituksen: “Meni tämän hetkiseen kuntoon nähden tosi hyvin. En ole paljon lenkkipoluja nimittäin kuluttanut. Jostain sitä aina kaivaa ylimääräisen vaihteen Venloihin. Ei mitään isoja virheitä, mutta muutamassa kohdassa piti olla tarkkana, kun ura oli viedä väärään. Piti vain pitää pää kylmänä ja luottaa itseensä, että tonne mun on mentävä.”

Viimeisenä työn touhuun pääsi ankkuriksi valikoitunut pitkin kevättä vahvaa suunnistuskuntoa väläytellyt, niin ikään kokeneisiin kävijöihin kuuluva Marja: “Koko matka epävarmaa -ei missään vaiheessa normaalia meikäläisen suunnistusta. Aika yksin menin, ei paljon uria ja aina tuntui, että on puskassa tai rähmällään maassa. Muutama rasti aina hyvin, sitten minuutin virhe ja taas hyvin ja taas virhe ja sitä rataa. Ennen puolta väliä noin neljän minuutin tyhmä paniikkivirhe: tulin rastiympyrän reunalle luullen tulleeni rastille, jota ei siinä ollutkaan ja paniikki valmis. Pettynyt olen itseeni, sillä kahdeksan minuuttia olisi helposti saanut pois.”

Näin siis eteni ykkösjoukkueen matka aina lähdöstä maaliin. Kun lajina on suunnistus, niin mikään ei ole varmaa. Sija 101 ei ole huono, mutta tuskin meistä neljästä kukaan siitä eritysemmin iloitseekaan.

Kiitos Lappeenranta, olit haastava. Ensi vuonna Joensuussa KooÄssän naiset esiintyvät varmempina, nopeampina ja taitavampina. Ja terveempinä, jooko? 😉

-Noora