Ensikertalaiset ratamestareina – uhka vai mahdollisuus?

Olemme Kaisa ja Paula, iltarastien satunnaisia kävijöitä, KS:n viestintätiimin jäseniä ja ennen kaikkea kiireisten lapsiperheiden arkea pyörittäviä äitejä. Alkuvuodesta -21 viestintätiimin kokouksessa mietittiin, miten iltarastien ratamestaritoiminnasta saataisiin tietoa rivijäsenille –  päädyttiin siihen, että me kaksi keltanokkaa tutustumme ratamestarin toimenkuvaan iltarastien yhteydessä sivusta seuraajina.

Ratamestariksi Palaneenmäelle lupautunut Riikka Hillo (tiimin Grand Master) lupasi ottaa meidät hellään huomaansa. Suunnittelu aloitettiin keväällä yhteisellä palaverilla, jossa käytiin hyvin yleisesti iltarastien järjestämiseen liittyviä asioita läpi. Sovittiin, että palataan asiaan tarkemmin lumien sulettua. Perustettiin myös yhteinen Whatsapp-ryhmä (Dream Team) tiedonkulkua helpottamaan.

Lumet suli, maasto paljastui, ja me nukuimme vielä ruususen unta pitkälle kesän helteisiin. Muutama viikko ennen sovittua iltarastipäivää havahduimme unesta, ja tapasimme jälleen palaverin merkeissä. Tällä kertaa KSOY Stadionin katsomossa (koska lapsilla futispelit siinä kentällä eikä muualle ehditty). Radat saatiin kasaan yhdellä, vähän pidemmällä, istumalla.

Pari viikkoa ennen iltarastipäivää oli ajankohtaista käydä metsässä tarkistamassa karttaan merkityt rastipisteet, se jos jokin opettaakin hyvin suunnistusta! Tarkastimme rastipisteitä aina monesta eri suunnasta, ettei rasti vahingossakaan menisi väärälle paikalle. Muutaman rastin paikkaa piti myös muuttaa, että ne saatiin maastoon paremmin.

Sitten luvassa oli vielä karttojen viimeistely ja tilaus, voilà!
Iltarastien aattona kävimme viemässä rastit ja leimasimet metsään paikalleen. Se sujui jo paljon nopeammin, kun maastossa oli aiemmin etsitty rastien paikat huolella.

Iltarastipäivä alkoi iltarastivaunun parkkipaikalle viemisellä ja opasteiden kiinnittämisellä. Iltarastivaunu itsessään on tutustumisen arvoinen, monia asioita sisäänsä kätkevä paikka. Sen nappuloista ja nippeleistä voisi varmasti kirjoittaa kirjan, ellei Sakin Jukka sitä ole jo ehtinyt tehdä? Ajanoton ja muutenkin tietokoneen käytön aloittamiseen tarvitsimme kokeneempaa väkeä, ja jo aiemmin mainittu Jukka tuli ystävällisesti meitä auttamaan. Hyvä niin, koska koneella oli hieman huono päivä ja se aiheutti muutaman harmaan hiuksen alkutemppuilullaan. Lopulta kone suostui yhteistyöhön, suorituksia saatiin hyvin kirjattua ja tuloslistakin näytti illan päätteeksi varsin siistiltä. Kiitos kaikille iltarasteilla olleille kärsivällisyydestä tässä kohdin. Ja pakko mainita, että aina, kun olimme yhtään epävarmoja koneen toimimisesta, oli meillä joko vaunun lähellä tai sitten puhelimen päässä ihminen, jolta saimme neuvoja ja uskoa omiin kykyihimme, avuliasta sakkia siis! Kiitos Lars, Mikko ja Jorma.

Ensimmäiset metsästä saapuneet suunnistajat olivat ehdottomasti jännittävin kohta iltaa. Onneksi vaunulle palasi tyytyväisiä, kaikkensa antaneita kuntoilijoita, jotka antoivat pääasiassa positiivista palautetta radoista ja maastosta. Sen verran palautteista jäi takataskuun, että jatkossa rastiliput voisi laittaa hieman paremmin näkyville. Joku jopa arveli, että onko niille tarkoituksella kaivettu piiloja metsään.

Rasti-iltamme oli menestys. Kokonaisuutena suorituksia kirjattiin 138kpl! Karttatilauksen olimme tehneet mielestämme yläkanttiin, mutta silti jouduimme pyytämään jonkin verran karttoja takaisin, että saimme uusia suunnistajia metsään. Illan päätteeksi haimme vielä rastit metsästä pois, ja jätimme kuitunauhat sinne odottamaan mahdollisia omatoimisuunnistajia.

Meidän keltanokkien ratamestarikokemus ei jäänytkään ihan sivusta seuraamiseksi. Meistä tuli lopulta varsin tasainen kolmikko, jossa tehtäviä jaettiin aikataulujen ja mahdollisuuksien mukaan. Täydensimme hyvin toinen toisiamme, kertaakaan ei kaikille sattunut kompassi mukaan metsään, mutta onneksi kuitenkin aina kaksi meistä muisti sen.

Uskallamme suositella kokemusta kaikille. Kokeneemman ratamestarin mukaan on hyvä lähteä oppiin, ei tästäkään tarvitse yksin selvitä!

Kiitos kaikille, jotka tätä matkaa meidän kanssa jossain vaiheessa jakoivat,
Paula Hirvisaari & Kaisa Järnefelt

Ja vielä loppuun Riikka “the Grand Master” Hillon kommentit:

Olen toiminut joitakin kertoja ratamestarina aikaisemminkin. Ehtona siihen on ollut, että minulla pitää olla joku, joka hoitaa iltarastitapahtumassa ajanoton. Onneksi seurassamme on ko. vahvuuksia omaavia seurakavereita, joista on aina löytynyt työpari. Kaisalle ja Paulalle oli alusta asti selvää, että me hoidamme itse myös ajanoton. Ja näin myös tehtiin. Vaikka koneet meistä riippumattomista syistä hieman vihoittelivatkin, tiimimme tai siis Kaisa ja Paula selviytyivät tästäkin todella hyvin, minusta huolimatta. Itse vain istuin pätevän näköisenä vaunussa.

Toimin tässä projektissa idean äitinä ja tiimin kokoajana. Kaisa ja Paula suostuivat mukaan välittömästi, miettimättä, idean syttymisen jälkeen. Yhtä tehokkaasti meidän yhteistyö lähti konkreettisellakin tasolla käyntiin. Alusta asti oli selvää, että työskentelytapamme ovat kovin samankaltaisia. Hyvä suunnittelu mahdollisti tehokkaan ajankäytön. Ohjeisiin perehtymällä ja täsmällisellä työotteella, Kaisa ja Paula ottivat tilanteet haltuun ja minä toimin vain osana tiimiä.  

Jos meidän trion seikkailuista lukiessa tuli sellainen tunne, että haluaisit joskus itsekin toimia ratamestarina, niin ilmoittaudu rohkeasti mukaan. Itse ei tarvitse koko urakkaa ottaa, vaan voi myös ilmoittaa halukkuutensa olla osa jotain tiimiä. Kaikille löytyy kyllä sopiva porukka ja sopivat tehtävät. Kuten elämässä ylipäätään, kukaan ei ole seppä syntyessään. Kannustavassa ilmapiirissä, yhdessä tekemällä oppii – joka kerta jotain uutta, etenkin suunnistamisesta.  Ja ihanana lisänä vielä, saa tutustua uusiin ihmisiin. 

Riikka Hillo