Asko Määttä – in memoriam

Asko Määttä on poissa. Suru-uutinen tavoitti meidät lokakuun puolivälissä.

Kun Asko ja Lotta Määttä muuttivat lähemmäksi lapsiaan Valkeakoskelle viime vuoden elokuussa, kirjoitin nettisivujemme uutiseen, että Elimäen ”maisemissa tapaamme viimeistä kertaa”. En tuolloin arvannut, että tapaamisemme oli viimeinen.

Yhteinen tuttavamme Esko Savonen toi SM-erikoispitkien matkojen kisapaikalla Jämsässä tiedon, että Asko oli menehtynyt edellisenä päivänä sairauden uuvuttamana. Yllätyin täysin, koska olin pari päivää aikaisemmin keskustellut puhelimessa hänen kanssaan GPS-laitteen korjausohjelmien asentamisesta koneelleni.

Puhelinyhteytemme olivat viimeisen vuoden ajan ahkerasti käytössä. Askon asiantuntemukseen sain edelleenkin tukeutua kartoituksen tietotekniikassa miltei viikoittain. Viimeisin pähkinä ratkaistavaksi oli OCAD-ohjelman virittäminen uudelle maastokoneelleni syyskuun lopulla. Sen Asko hoiti etäkäyttöyhteydellä.

Teknisten ongelmien ratkaisu, olivatpa ne kuinka monimutkaisia tahansa, oli Askolle sekä haaste että harrastus. Esimerkkinä voin mainita erään GPS -laitteeni, jolla ei löytynyt yhteyttä tietokoneeseen. Lomamatkani aikana Asko oli löytänyt ratkaisun avaimet eräältä eteläkorealaiselta englanninkieliseltä keskustelupalstalta. Tuo esimerkki kertoo, että hän oli muissakin toimissaan pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen.

Asko on ollut KS:n karttatuotannon avainhenkilö, joka hallitsi niin maastotyön kuin monilaitteisen tietotekniikankin. Karttatiimissä hän oli se jäsen, joka rakensi asialistat, teki suunnitelmat vuosien päähän ja sai siirrettyä kymmenien karttojen rekisterin yhtenäisenä pakettina digitiedostoihin. Kaikki Elimäen suunnan kartoistamme ovatkin Askon laatimia, toki useimmiten Elimäen Vauhdin nimissä.

Asko oli myös aktiivinen toimija seuran lukuisissa kisajärjestelyissä ja seuratalkoissa. Niissä hän oli osaava, avulias, hymyilevä ja innostava eikä tehnyt numeroa tekemisistään.

Liikunnallisesti Asko oli pitkien matkojen suosija, oikea kestävyysurheilija. Matkaseurana hän oli inspiroiva keskustelukumppani. Matkoilla ei muisteltu pelkästään menneitä vaan ideoitiin uusia kisajärjestelyjä tai tehtiin kartoitussuunnitelmia. Elämänmenon kysymyksiäkin sivuttiin välillä. Kaukomatkoilla Lotta ja Asko olivat seurana veteraanien MM-kisoissa 2013 Torinossa, Vuokatin MM-kisoissa 2013 ja Italian rastiviikolla Madonna di Campigliossa 2018.

Pitkien matkojen taivaltajan pisimmät kaukomatkat suuntautuivat veteraanisuunnistuksen merkeissä aina Brasilian Rioon ja Porto Allegreen 2014 sekä Uuden Seelannin Aucklandiin 2017. Yösuunnistuksen Suomen mestaruus Laihialla 2017 ja viestin Suomen mestaruus kolme vuotta aikaisemmin Nastolassa yhdessä Ossi Tanin ja Hannu Töyrylän kanssa olivat Askon menestyksekkäimmät urheilusaavutukset.

Askon nuoruudessa Koillismaan Posiolla harrastettiin yleisesti perinteisiä kestävyyslajeja, hiihtoa ja yleisurheilua mutta myös lento- ja pesäpalloa. Asko harrasti hiihtoa ja vanhemmiten yhä pitempiä latumatkoja pääosin perinteisellä tyylillä. Kuuluimme 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta alkaen LP-hiihtoveljien ryhmään, jonka piirissä sain tutustua Askoon lähemmin ja ystävystyä saman koillismaalaisen syntyperän omaavaan ”Hiihtoniiloon”. Asko hallitsi myös suksien huollon ja voitelun pedanttisen tarkasti ja huolella. Pidimme usean vuoden ajan yhteisiä hiihtoleirejä joulukuun alkuviikolla LP-veljien johtohahmon, Timo Harjun mökillä Ylläksellä.

Osallistuimme useana vuonna Worldloppet -sarjaan kuuluviin hiihtomaratoneihin eri maissa. Itävallan Dolomiten Lauf,  Italian Marcialonga, Saksan König Ludvig Lauf, Ranskan Transjurasienne, Tsekin Jitzesrka ja Viron Tartu Maraton tulivat yhdessä tutuiksi. Kävimmepä vuonna 2013 kiertämässä sekä Kanadan Gatineau Loppetin että American Birkebeinerin kolmen miehen yhteisellä reissulla. Kotimaan hiihtomaratoneista Finlandia-hiihto, mutta erityisesti 90 km:n Pirkan hiihto Niinisalosta Tampereelle kuului Askon jokatalviseen kalenteriin. 25 kerran Kunniahiihtäjän arvon ja sitä osoittavan kullankeltaisen kilpailunumeron hän ehti myös saavuttaa. 

Askoa jäivät kaipaamaan puoliso Lotta, kolme tytärtä perheineen, äiti, sisarukset ja muut omaiset sekä lukuisa joukko suunnistus- ja hiihtoystäviä.

Askon kädenjälki näkyy kauan Kouvolan seudun suunnistuskartoituksissa.

-Heikki Kyyrönen (suunnistus)  ja Vesa Tervo (hiihtomuistot)-