Terveisiä KevätSuunnistuksen ratamestarilta

Radat ovat valmiit ja rastipukitkin jo maastossa odottamassa kilpailijoita. Vanhastaan iltarasteilta tuttua maastoa olen kulkenut ristiin rastiin. Retkeilyä on tullut parikymmentä reissua ja kerrallaan aikaa on mennyt 3-4 tuntia. Maasto osoittautui tuttuudesta huolimatta aika ovelaksi. Ilman kompassia kulkien olin usein sormi suussa. Nämä reitinosat olikin helppo muotoilla kisaradoille rastiväleiksi. Kai ne juostenkin eksyttävät, jos kävellenkin niillä harhautui😊

Kilpailumaastossa on viimevuosina tehty aukkoa paljon. Puskaakin löytyy ja tietenkin ikävää lehtipuurankaa mäntytaimikoiden hoidon jälkeen. Suunnistajille noita olen tarjonnut kitsastellen. Mutta suuntaushan on se, että suurkilpailujakin ratkotaan vihreälle sijoitetuilla rasteilla (Tiomila 2019, Klaaniviesti 2020). Niinikään myös keltaisilla on opittava suunnistamaan.

Suurin ihmetyksen aihe taitaa kuitenkin olla lasten (H/D10) radoissa. Kymppisarjaan tarjoan helpot ja lyhyet suoran suunnistuksen radat eikä pykälää vanhemmille ole TR-rataa. En ole tuota narusuunnistusta oppinut arvostamaan, kun olen nähnyt, miten Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa lapsille tarjotaan helppoja suoran suunnistuksen ratoja ja homma siellä näyttää toimivan hyvin. Itkeviä lapsia näkee siellä paljon harvemmin kuin meidän nyörimaastojuoksujen jälkeen. Liiton suunnasta sain kokeilulleni kannustusta.

Tiedän, että asiassa löytyy rajuja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Olen kuitenkin oppinut jo työelämässä, että kokeilu ja kehittämisinto pitää mielen virkeänä, vaikka samalla ottaa suuren riskin epäonnistumiselle. Nyt suurin ja harkitusti otettu riski on se, että menetämme koko joukon osallistujia ja samalla myös kilpailumme tuloja.

H/D10-radoista liitän nettisivulle suppean, mutta toivottavasti havainnollisen kuvauksen. Suunniteltu on, että H/D10 – sarjan kartan saa etukäteen infosta. Sitä voi sitten tutkia huoltajan kanssa ja tehdä yhdessä taktisia suunnitelmia. Pienen demo-pätkänkin eli lämmittelyradan rakennamme areenalle, josta mallirastin ohella selviää myös tuo hymiö-kylttien merkitys.

Kevään Arboretum-rastien pistekumpareiden ja kivien kuvausperusteet varmaan linkitetään tämänkin kilpailun nettisivuille. Kertaan ne kuitenkin oleellisilta osin tässä:

”Suunnistajan pitää erottaa tavallinen kumpare ja rapakivikumpare maastossa. Rapakivikumpare on säännöllinen kasa, kartion muotoinen kohouma. Kartoittaja Asko Määttä on pitänyt kiinni kuvaustavasta: minimikorkeus on noin 1,7 metriä. Kumpare on kuvattu ruskealla täplällä, olipa sen korkeus tuo minimi tai jopa viisi metriä. Säännöllisen pyöreitä käyrämuotoja tuskin kartalta löytyy.”

”Elimäellä, kuten myös yleisesti eteläisessä Kymenlaaksossa maasto kivillä ”siunattu”: on tehtävä ”raakaa”  valintayleistystä.  Hangasmäen kartasta on turha etsiä alle 1,5 metriä  korkeita kiviä. Rapakivialueen erikoikuus ovat pistekumpareiksi kuvatut, sokeritopan näköiset kumpareet. Niiden minimikorkeutena olen käyttänyt samaa 1,5 metriä kuten kivillä. Kaikki kartan rapakivikumpareet on kuvattu johdonmukaisesti pistekumpareina.”

Valvoja Asko Karjalainen ehti jo tarkastamaan rastipisteet. Hän totesi vaikutelmanaan, että maasto on tuttuun KS-tapaan mielenkiintoinen, välillä mennään kovaa ja välillä pitää mennä tarkasti. Laajempi valvojan lausunto ilmaantuu aikanaan kilpailun nettisivulle. Kuin myös ratamestarin terveiset.

Tervetuloa kisaan. Ja muistattehan Rakas-rastit kisamme aattona Raja-Karjalan Suunnistajien järjestämänä!

-Heikki Kyyrönen, ratamestari-

Rakas-rastit 5.9. kisasivut
KevätSuunnistus tuplakeskimatka 6.9. kisasivut