Liikkujan viikon polkusuunnistukset käynnistyvät

Kouvolan Suunnistajat tarjoaa mahdollisuuden lyhyeen patikointiin suunnistuskarttaa apuna käyttäen Liikkujan viikon aikana. Kuntosuunnistuksissa tutuksi tullut polkusuunnistus on tarjolla pitempänä versiona viitenä päivänä. Kuljettava matka on 4-5 km ja se vie aikaa runsaan tunnin. Reitti pysyy koko ajan poluilla ja teillä.

Rastiretkelle voivat osallistua kaikki, joille runsaan tunnin kävelyvauhtinen liikkuminen on mahdollista. Rasteja on sijoitettu myös kiinnostaviin kohteisiin. Retkeilijät tutustuvat mm. Niivermäen luontopolkuun, Kasarminmäkeen ja Pilvilinnaan, Kymijoen rantoihin, Utin linnoitukseen ja Heikki Hasun kotimäkeen.

Polkusuunnistusohjelma
• Ke 16.9 klo 17.00 Niivermäki, lähtö Veturin etupiha
• To 17.9 klo 17.00 Kasarminmäki, lähtö Kouvola-talon pääovi
• La 19.9 klo 13.00 Nappa-Pioneeripuisto, lähtö Napan ABC
• Ma 21.9 klo 17.00 Utinkangas, lähtö Utin ABC
• Ti 22.9 klo 17.00 Myllykosken Keltakangas, lähtö Anjalankosken ABC

Seuraavassa keskiviikon ja torstain reittikuvaukset. Loput reittikuvaukset ilmestyvät sivuille torstai-iltana.

Keskiviikkona 16.9 klo 17

Lähdemme Kauppakeskus Veturin etupihalta. Kokoonnumme siihen vanhan höyryveturin äärelle. Reitti kulkee osan matkaa Niivermäen luontopolkua pitkin. Tarjolla on upeaa vanha metsää ja runsaasti luontokohteita opastauluineen. Kavutaanpa nelosrastilla jopa luontotorniin. Kävelyyn menee aikaa noin tunti, koska kiinnostavissa opastauluissa riittää tutustumista. Viitosrastilla selviää, mikä on ”Der Rapakiwi”.

Pätkittäin reitti kulkee pieniäkin polkuja pitkin, joten kostealla säällä saapas on sopiva jalkine.

Lainaus sivulta www.visitkouvola.fi: ”Niivermäen luonnonsuojelualue on ainutkertainen kohde keskellä taajamaa. Alueen jyrkät rapakivikalliot ovat näyttäviä ja puronuomaa reunustavat saniaiskasvustot mieleenpainuvan komeita. Varttuneen kuusikon lomassa on muutamia jaloja lehtipuita ja melko runsaasti lahopuuta, jotka nostavat vanhan metsän arvoa. Korpinotkelmat ja karummat kallioalueet ja louhikot tuovat myös oman lisänsä alueen monimuotoisuudelle. Niivermäen linnusto on mainitsemisen arvoinen, sillä siellä on havaittu vanhoja metsiä suosivia ja vaateliaita lajeja. Suojelualueelle on perustettu 2,1 km mittainen luontopolku.”

Torstaina 17.9. klo 17

Lähtö Kouvola-talon pääovelta. Ykkösrasti on ortodoksisen kirkon nurkilla ja siitä patikoidaan erilaisten muistomerkkien kautta Kouvolan vanhan hautausmaan taakse ja palataan paraatikentän kautta viimeiselle rastille, josta voi ihailla remontoitua ja edelleen asumiskäytössä olevaa Pilvilinnaa. Reitti kulkee koko ajan kovapohjaisia teitä ja polkuja pitkin. Matkaa kertyy vajaa 4 kilometriä ja aikaa menee tuskin tuntia enempää.

Wikipediasta lainauksia: ”Kasarminmäki on entinen varuskunta-alue Kouvolassa. Vuonna 1910 päätettiin rakentaa silloin Venäjälle kuuluneen Suomen suurruhtinaskunnan alueelle varuskunnat Kouvolaan, Korialle, Lahteen, Riihimäelle ja Tammisaareen. Tarkoituksena oli parantaa valtakunnan luoteisosan puolustusta ja turvata tärkeää eteläisen Suomen läpäisevää rautatieyhteyttä. Kouvolan varuskunta-alue valmistui hieman ennen ensimmäisen maailmansodan alkua.
Suomen itsenäistyttyä alueelle sijoitettiin aluksi Keski-Suomen Rykmentti. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen alueen haltija ja joukko-osaston nimi vaihtelivat. Alueella suoritti huippuvuosina asepalvelustaan jopa 3000 miestä.
90-luvun alussa alueen osti Kouvolan kaupunki. Vain lippukenttä ympäröivine rakennuksineen jäivät valtion haltuun. Samalla sovittiin alueen rakennustaiteen tai miljöön kannalta arvokkaina pidettyjen rakennusten suojelusta ja selvitettiin alueen käyttömahdollisuuksia. ”

”Pyhän Ristin kirkko on rakennettu alun perin ortodoksiseksi venäläiseksi varuskuntakirkoksi vuosina 1913–1915 ja se vihittiin 1916. Suomen itsenäistymisen jälkeen kirkko siirtyi Suomen valtion omistukseen ja vihittiin luterilaiseksi. Rakennus toimi luterilaisena kirkkona 1919–197. Kouvolan luterilainen seurakunta lahjoitti vuonna 1981 Pyhän Ristin kirkon Haminan ortodoksiselle seurakunnalle, jolloin se muutettiin takaisin ortodoksiseksi kirkoksi.”