KevätSuunnistus 2020 – kilpailublogi

4.3.2020 KevätSuunnistuksen kisablogisti Päivi Pollari jakaa kilpailuhenkiset suunnistajat ryhmiin:
KILPAILUHENKEÄ JA -VIETTIÄ KEVÄTSUUNNISTUKSEEN!

KevätSuunnistuksen kisasivuilla kisajohtaja Marika Zerni esittelee itsensä leppoisassa kirjoituksessaan. Hän kuvaa olevansa “vähän yllytyshullu ja jokseenkin kilpailuhenkinen” vai oliko se jokseenkin yllytyshenkinen ja vähän kilpailuhullu. Nämä ominaisuudet eivät ole vielä saaneet Marikaa suunnistamaan, mutta kisajohtajan hommaa hän hoitaa innokkaasti ja yllyttää meitä muita seuran hulluja tekemään hommia.

Kisoja ei ole ilman kilpailijoita ja kilpailijoita ei ole ilman kilpailuhenkisyyttä tai kilpailuviettiä. Näin olen päätellyt, kun olen asiaa sivusta seurannut. Oma suunnistukseen liittyvä pienehkön kokoinen kilpailuviettini on suorastaan hävinnyt haahuiluviettini suurentuessa, mutta silti edelleen suunnistan ja jopa toimin kerran vuodessa ratamestarina.
Mutta on siis oltava riittävä määrä kilpailuhenkisiä ja vahvan suunnistuskilpailuvietin omaavia ihmisiä, jotka tuskin malttavat odottaa, että Irman sivujen linkki aukeaa KevätSuunnistuksen ilmoittautumiseen. Ilman heitä eivät kisat toteudu. Keitä nuo ihmiset oikein ovat?

Ovatko he kuntorastien kärkipää, pitkäjalkaisimmat, sinnikkäimmät, tarkkanäköisimmät, malttavimmat, rohkeimmat vai jo kohdussa suunnistuksen aloittaneet? Kenen on pakko päästä kokemaan lähdön tunnelma, kun siirrytään lähtölankulta toiselle ja vihdoin viimein saa kartan käteen ja menoksi? Se fiilis, kun on metsässä välillä yksin ja välillä väkeä vilisee suuntaan jos toiseen, ja itse teet vain omaa suoritustasi. Ja maaliin tulo naama punaisena, räkä valuen, trikoot uusia reikiä täynnä ja reidet mustelmilla. No tuo viimeinen taisi olla vähän liikaa omista vähäisistä kisakokemuksistani.

Kilpasuunnistajat ovat kuitenkin aivan tavallisen näköisiä ihmisiä urheiluvaatteet päällä. Tosin usein aika laihoja, ja joitain on jopa verrattu kukkakepeiksi, mistä ominaisuudesta on varmaan hyötyä metsässä puiden välissä puikkelehtiessa. Itselläni ei ole tuosta kertynyt kokemusta, kiloista kyllä.

Tässä elävä esimerkki kilpailuvietistä. Jokainen raaja tietää, minne se on menossa ja mikä sen tehtävä on. (kuva: Minna Väänänen)

Viime vuoden kisablogissa innostuin herättelemään sisäisen kvalitatiivisen tutkijaminäni esiin. Se nousi taas, ja aloin kartoittaa, millä nimellä kisaajat itseään kuvailevat urheiluvaatteissaan. Lähteenä olen käyttänyt suunnistusliiton listaa seurojen nimistä.

Keräsin nimien loppuosia ja tein niistä erilaisia ryhmiä:

  • Ruumiinosat: pihkaniska, hakoniska
  • Vaativat tilanteet: pullistus, ponnistus, pyrintö, yritys, nujakka, pamaus, kehitys
  • Esineet: pelikassit
  • Flora: pahka, taimi
  • Fauna: haukka, susi, karhu, kettu, peura, varsa
  • Miehet: Sepot (erityismaininta Sinkki-Sepot), Veikot, Jussit, Toivo, Reima ja Someron Esa
  • Jäänmurtajat: Sisu, Kontio, Tarmo
  • Kääpiöt: Vilkas
  • Kehoon liittyvät: akilles, jänne, ryhti
  • Aamuvirkut: sarastus, koitto, kajo
  • Suomalaiskansalliset: Lalli, Kullervo
  • Iltamenot: riento
  • Ohi pöytäkirjan: Äänekosken Sarjakuvaseura

Edellisen luokituksen perusteella tulin siihen tulokseen, että kenellä tahansa voi olla kilpailuvietti tai sitä kilpailuhenkisyyttä. Suunnistus on kiva laji, koska kisoihin voi tulla vaikka on oikeastaan vasta vain viettiä ja henkisyyttä eikä niin paljoa suunnistuskokemusta. Samaan kisaan mahtuvat huiput ja aloittelijat, ja jokainen haetaan metsästä vaikka ponnistus jäisi yritykseksi tai pelikassit tyhjenisivät.

P.S. Seuraavassa blogikirjoituksessani kerron suhteestani keski-ikäisiin suunnistajamiehiin … Kyllä senkin saa liittymään Kevätsuunnistukseen.

-Päivi-

Kisablogisti Päivi Pollari, Kouvolan Suunnistajat, sarja D55 jos kilpailisin. Nuoruudessa suunnistin partiokisoissa ja retkillä. Suunnistusharrastuksen aloitin toukokuussa 2009, ja se oli menoa heti ensimmäisestä radasta alkaen. Olen jäämässä koukkuun näiden kirjoittamishommien lisäksi myös iltarastien ratamestarointiin. Päivätyössäni perheneuvolan sosiaalityöntekijänä/perheterapeuttina kannustan vanhempia lähtemään lastensa kanssa metsään ja yritän olla mainostamatta liikaa suunnistusta maailman parhaimpana liikuntaharrastuksena. (kuva: Minna Väänänen)
Takaisin kilpailusivuille