Iltarastilainen,  näin vältät hirvikärpäsen – ainakin hetken aikaa

Jo heinäkuun puolella löytyi niskasta yksittäinen hirvikärpänen. Onkin ajankohtaista antaa hirvikärpästen välttelystä muutama fakta.

Ihan ensimmäisekksi: tiedetään, että hirvikärpäsiä on siellä missä hirviäkin. Siispä jo tänä vuonna yritimme rakentaa iltarastikalenterit siten, että elokuusta alkaen suunnistamme pääasiassa taajamametsissä. Siellä ei yleensä hirvet liiku.

Itse luin Hesarista pari vuotta takaperin hirvikärpäsjutun ja huomasin, että olin ollut asiassa ihan hakoteillä. Hirvikärpänen ei enää lennä, kun se on päässyt hirven turkkiin. Siispä hirvien kesälaitumilta et hirvikärpäsiä juurikaan saa kimppuusi. Niitä löytyy sieltä, missä hirvet ovat talvea viettäneet.

Hirvikärpänen munii syksyllä hirven turkkiin ja kuoriutuneet toukat koteloituvat. Kotelot tippuvat syksyn ja talven aikana maastoon sinne, missä hirvet rymyävät tiheiköissä. Hirven turkista hangelle tippuvat kotelot kuoriutuva elokuun alussa. Hirvikärpänen on huono lentäjä. Se ei kilometrejä lentele eikä ryntäile jokaisen liikkujan kimppuun. Tummiin pukeutunut kookas hahmo saa sen singahtamaan kohteeseen.

Kohteeseen päästyään se tiputtaa siipensä. Ihmiseen tarttuminen on hirvikärpäselle egokatastrofi eli itsemurha, koska se voi imeä verta vain hirvieläimestä. Ei siis ihmisestä. Toki puraista se voi.

Siispä: 1) välttele hirvien suosimia tiheikköjä, 2) kun ensimmäinen hirvikärpänen tarttuu tukkaasi, siirry parisataa metriä väljemmän metsän puolelle, 3) pukeudu vaaleaan, liukaspintaiseen asuun.

RATAMESTARILLE: vältä elokuun alusta alkaen rastin sijoittamista keskellä tiheikköjä. Ja maastokäynneillä huomaat varmasti, milloin hirvikärpäsiä alkaa sadella tukkaasi. Alueen voit halutessasi likimain rajata ratakartalle.