SM-yössä Iso-Syötteeltä kultaa ja hopeaa

Hannu-Pekka Pukema oli mestari H40-sarjassa ja Päivi Kekki hopealla D70-sarjassa. Plakettisijoja ei KooÄssälle herunut. Miesten sarjan perjantai-illan karsinnasta jatkoon menivät Arttu Lindqvist ja Eetu Korhonen. Ykkösmiehemme Aaro Ojala ei startannut, sillä SM-keskimatkan karsinnassa pieni revähdys vaatii vielä varomista.

Finaali oli kovaa leikkiä, kuten Arttu Lindqvistin näppäämässä artikkelikuvassa matkan johtaja Juho Matikaisen hahmo kohti pimentyvää yötä antaa aavistaakin. Tiukasta radasta huolimatta Eetu kalasti H21-sarjan SM:n parhaan tuloksensa ollen sijalla 33. Lähtijöitä sarjassa oli 48. Artun sijoitus 18. ja voittajaan eroa 16 minuuttia. Tulos ei sinänsä tunnu kovalta suoritukselta, mutta palkintopallipaikka kymppisakissa oli vain kolmen minuutin päässä. Väliajoista voi todeta, että vielä parikymmentä minuuttia ennen maalia rastilla 24 Arttu oli sijalla 7. Seuraavalla lyhyehköllä välillä tuo kolmeminuuttinen kertyi äkkiä.

-Hyvin meni ja olen tyytyväinen suoritukseen. Homma oli hyvin hanskassa lähes koko matkan mutta haaveet kaatuivat tällä kertaa supikkoon. Perhosten jälkeen samaistaminen ja muutaman minuutin ikävä pyörähdys. Lisää Selänpään romppuja siis harjoitusohjelmaan. Virheestä huolimatta kääntyvät nämä kisat isosti ilon puolelle ja plusmerkkiseksi. Ensimmäinen top 20 SM-sijoitus lämmittää mieltä. Syöte kohteli hyvin!

Kisan ensimmäinen KS-mitali ratkesi, kun Päivi Kekki, D70, leimasi maalissa kakkosena: ”Maalissa luulin olevani aivan loppupäässä😞, mutta yllätysten aika ei ole ohitse😊”. Näin Päivi kommentoi lopputulosta.

Hannu-Pekka Pukema, H40, oli hieman skeptinen ennen starttiaan, mutta mestaruus ei ollut oikeastaan missään vaiheessa vaarassa, vaikka seuraava ennakointi hieman kertoo hänen huolestumisensa syistä: ”Tiedossa oli, että voi tulla mulle monella tapaa haastava kisa. Vaativien rinnerastien lisäksi oli odotettavissa, että maastopohja on monin paikoin erittäinkin kivinen eikä juoksua ja suunnistusta helpottavia tie- tai polkukiertoja ole tarjolla. WMOCissa revähtäneen reiden myötä lähtötilanne oli tähän kokonaisuuteen vähintäänkin arveluttava.”

Tässä HooPeen yksityiskohtainen kisaraportti: ”Tarkoituksenani oli pelata suunnistuksellisesti mahdollisimman varman päälle ja rauhassa, mikä mahdollistaisi myös juoksun pitämisen myös mahdollisimman rentona. Ykköselle meno oli hieman hermostunutta, kun pohja tuntui oikeasti kehnolle, mutta sain kuitenkin pelattua alun välit maltilla aika varman päälle. Käytössä oli levykompassi, jotta suuntaa tulee pidettyä korostuneesti, enkä yrittänytkään kulkea välejä täysin suoraan vaan aina pienellä varmistavalla sivuun otolla, jotta tiesin varmoissa kiinniotoissa, että missä suunnassa itse rasti on. Itse asiassa kisa ratkesi pitkälti kolmen ekan rastivälin aikana, kun niillä hankittu ero kesti maaliin asti. Suoritus pysyi varsin hyvänä aina ysirastille eli hieman yli puolivälissä olleeseen ensimmäiseen väliaikarastiin asti. Sitten en malttanut tehdä riittävän huolellista reitinvalintaa ja reisikin alkoi muistutella itsestään juuri kun oltiin siirtymässä takaisin kivikkoisempaan vaaraan. Tällä välillä tärvääntyi sellaiset kolmisen minuuttia ylimääräistä. Muutenkin vauhti alkoi pudota ja tatsi lipsua, kun juoksemisesta tuli kömpelömpää. Lopun lyhyillä väleillä oli havaittavissa selvää herpaantumista ja pieniä turhia kaarroksia ja hakuja, mutta sain kuitenkin pidettyä suorituksen kohtuudella koossa.

Viimein sain kairattua mestaruuden SM yöstä. Niin monena vuonna se on ollut lähellä. WMOCiin mentiin kovassa kunnossa ja kovin tavoittein, mutta kotiin tuomisina vain haasteita loppukauteen, joten siinä näkymässä mestaruus lämmittää ainakin asteen verran. 😅”